Käsitys, että ihminen on helppo saada tottelemaan, on pitkälti peräisin vuonna 1961 Yalen yliopistossa järjestetyistä kokeista. Nyt on kuitenkin paljastunut, että koejärjestelyt olivat niin sekavat, ettei niiden tuloksesta voida päätellä luotettavasti mitään.

Natsijohtaja Adolf Eichmannin oikeudenkäynti keväällä 1961 antoi amerikkalaistutkija Stanley Milgramille idean: voisiko tottelevaisuutta mitata laboratoriossa? Eichmann väitti vain totelleensa määräyksiä – tosin nykyään tiedetään, että väite oli hänen puolustusasianajajansa keksimä temppu, jolla Eichmann yritti vältellä vastuutaan joukkomurhista.

Milgramin kokeessa vapaaehtoisten piti antaa sähköiskuja toisessa huoneessa olevalle ihmiselle, jos tämä vastasi väärin koekysymyksiin. Sähkön jännitettä nostettiin vähitellen tappavalle tasolle asti ”uhrin” tuskanhuudoista piittamatta. Todellisuudessa tietenkään kukaan ei oikeasti saanut sähköiskuja.

Psykologi ja kirjailija Gina Perry perehtyi tutkimusaineistoon. Toisin kuin Milgram oli väittänyt, yli puolet vapaaehtoisista kieltäytyi antamasta sähköiskuja. Tarkkaa määrää ei tiedetä, koska osa kieltäytyjistä poistettiin ryhmästä kesken kokeen. Vain tottelijat jäivät jäljelle. Jo tämä hutilointi murentaa koko tutkimuksen tieteellisen perustan.

Aineistosta näkyy myös, että noin puolet vapaaehtoisista ei uskonut, että kukaan oikeasti sai sähköiskuja. Ne, jotka uskoivat, kieltäytyivät useimmin. Ne taas jotka epäilivät, antoivat huoletta vaikka kuolettavia iskuja. Eli oliko kyseessä ”tottelu vai teatteri” – tätä Milgram itsekin pohdiskeli jälkeenpäin.

Milgramin väite, että 65 prosenttia ihmisistä on valmiita noudattamaan sokeas­ti määräyksiä, perustuu vain ensimmäisiin kokeisiin, joihin osallistui 40 miestä. ”Olisiko hän voinut tehdä yleisen päätelmän ihmisluonteesta 26 miehen perusteella”, kysyy Perry New Scientistin artikkelissa.

Milgramin maine hiipui vähitellen tiedeyhteisössä. Hänen väitteensä jäivät elämään, kuten valeuutisilla on tapana.