Kömpelö kuvaputki kannattaa suosiolla vaihtaa teräväpiirtoiseen ja sirolinjaiseen nestekidenäyttöön. Sen jälkeen jopa arkisen harmaat yksityiskohdat saattavat näyttää paremmilta.

* Acer AL1721 * BenQ FP791 * CTX PV722E * Eizo Flexscan L557 * Hitachi CML-174SXW * Hyundai Q17S * Iiyama Prolite E431S-S * LG Flatron L1710B * Philips 170B4BS * Samsung Syncmaster 173T * Sony SDM-X73/H * Viewsonic VP171b

Litteä näyttö tarvitsee vain noin neljänneksen vastaavan kokoisen kuvaputken pöytätilasta. Kuvaputkeen verrattuna litteä näyttö säästää energiaa jopa 70 prosenttia. Paras ominaisuus on kuitenkin vakaa ja täysin välkkymätön kuva. Niinpä nestekidenäyttöä katselee mieluummin kuin kuvaputkea. Kun kuva on vielä muodoltaan virheetön ja teräväpiirtoinen, litteä näyttö mielletään monessa suhteessa ihanteelliseksi. Useimpien mielestä kuvaputki voidaankin siirtää historiaan tai ainakin myydä se eteenpäin tilaa tuhlaamasta.

Haittapuoliakin on. Esimerkiksi pieni katselukulma sekä epäselvä liikkuvan kuvan toisto häiritsevät – ja syystäkin. Katselukulma oli vuosi pari sitten niin suppea, että kuvan valoisuus ja värit muuttuivat selkeästi jopa päätä käännettäessä. Niin ikään nopeatempoisia tietokonepelejä on pidetty eräänlaisina murheenkryyneinä: sumeana ja häiriöisenä toistuva liike kun heikentää pelitunnelmaa.

Muun muassa nämä ajatukset ja monet lukijoiden pyynnöt antoivat aihetta vertailla tuoreimpia 17 tuuman nestekidenäyttöjä. Tällaisten näyttöjen aktiivinen kuvapinta-ala vastaa 19 tuuman kuvaputkia. Mukana on peräti 12 valmistajaa, joiden mallistoista valittiin pyynnöstämme digitaalisella tuloliittimellä varustettu näyttö, jotta kuvanlaatu olisi paras mahdollinen. Hintahaarukka venyi laajaksi (499–720 euroa), mutta näin vertailu toimii myös markkinakatsauksena.

Jotta näyttö säätyisi vastaamaan ympäristön ja etenkin käyttäjän vaatimuksia, jalustassa on oltava riittävästi säätövaraa. Tärkeintä on, että näytön alareuna saadaan lähes pöydän pintaan kiinni. Silloin katse osuu useimmissa tapauksissa luonnollisesti ruudun yläreunaan – niskaa tai silmiä liiemmin kääntämättä. Niinpä jalustan korkeussäätö ratkaisee pitkälti, saako työskentelyasennosta mukavan.

Nestekidenäytön asentaminen tietokoneeseen sujuu helposti: virtajohto pistokkeeseen ja kaapeli tietokoneeseen. Litteä näyttö kannattaa kytkeä tietokoneeseen niin sanotusti digitaalisena (DVI-D tai DVI-I), jolloin kuvanlaatu on paras mahdollinen. Tämä kuitenkin edellyttää digitaalisella lähtöliittimellä varustettua näytönohjainta. Jos tietokoneessa ei ole tällaista lähtöä, nestekidenäyttö kytketään tavalliseen analogiseen D-SUB-liitäntään (sininen 15-napainen liitin), jota myös kuvaputki käyttää. Jokainen vertailuryhmän laite tarjoaa ainakin yhden digitaalisen ja analogisen tuloliitännän.

Katselukulmalla tarkoitetaan sitä käyttökelpoista kulmaa, josta kuvaa voi seurata valoisuuden ja väritoiston ratkaisevasti muuttumatta. Niin sanottu kulmariippuvainen valkotasapaino määrittää muun muassa sen, pystyykö näyttöä katsomaan useampi henkilö yhtä aikaa. Esimerkiksi värikylläisen ja kontrastirikkaan digitaalivalokuvan laatu saattaa heiketä merkittävästi, kun sitä katsotaan riittävän laajasta kulmasta tai liialti yläviistosta.

Yleisen kuvanlaadun ratkaisee ensisijaisesti nestekidenäytössä käytettävä paneeli. Monissa tapauksissa se ei ole näytön valmistajan omaa tekoa, vaan komponentti hankitaan muualta. Kuvanlaatuun vaikuttavat myös taustavalon rakenne ja ohjaus, näytön sisäinen elektroniikka, yksittäiset komponenttivalinnat ja jopa muunninpiirit. Ja kun vielä kunkin valmistajan kokoamisprosessissa saattaa olla eroavaisuuksia, vertailuryhmän sisälle mahtuu laadullisesti yllättävän erilaisia näyttöjä, vaikka monien käyttämä paneeli on teknisesti liki identtinen.

Koska vertailumme nestekidenäytöt on suunniteltu käytettäväksi 1 280 x 1 024 pisteen tarkkuudella, tätä alhaisemmat näyttötilat joudutaan näyttämään selvästi heikompilaatuisina. Tämän huomaa käytännössä, sillä esimerkiksi yleinen 1 024 x 768 (XGA) esitetään vahvasti sumennettuna ja myös tekstin luettavuus kärsii. Varsinkin 800 x 600 on jo lähes käyttökelvoton, joten peukalosääntönä voi sanoa, että nestekidenäyttöä pitää yhä käyttää ominaistarkkuudellaan. Tässä suhteessa vertailuryhmä jää valitettavan tasaiseksi.

Jo vertailumme keskiryhmään sijoittuva litteä näyttö korvaa mukisematta vanhan ja kuluneen kuvaputken. Eron huomaa välittömästi kuvan yleisessä terävyydessä ja kirkkaudessa – myös kontrastia piisaa useimpien tarpeisiin. Vaikkei esimerkiksi värien tai liikkuvan kuvan toisto vielä yllä parhaimpien kuvaputkien tasolle, kokonaisuutena nestekidenäyttö suoriutuu useimmista tehtävistä lähes kiitettävästi. Uuden kotitietokoneen kaverina sitä voitaneen pitää jo itsestäänselvyytenä. Olisikohan pikku hiljaa aika heittää hyvästit kuvaputkelle?

(Tiivistelmä Tomi Heinvuon artikkelista TM 17/03, s. 58-69)