Laajakaistaiset internetyhteydet ovat lisänneet suosiotaan myös kotiliittymiksi. Jatkuvasti päällä oleva nopea nettiyhteys kiinteään kuukausihintaan on usein hankinnan peruste. Valitettavasti kotikoneelle muodostuu helposti jono innokkaista nettiin pyrkijöistä. Rakentamalla pienen kotiverkon saa nettiyhteyden helposti jaettua usealle samanaikaiselle käyttäjälle.

Uusien laajakaistaisen ADSL-yhteyden ja kaapelitelevision datapalvelujen myötä kotiyhteydestäkin on tullut jo sen verran nopea, että sitä voidaan jakaa useamman käyttäjän kesken. Modeemi- ja ISDN-puhelinyhteyksiä käyttäviltä sen sijaan vaaditaan rautaisia hermoja ja yhteispeliä. Yhteispelillä ja sovituilla säännöillä hitaampikin yhteys saadaan kyllä riittämään.

Yksinkertaisimmillaan kahden koneen kotiverkon saa rakennettua pelkällä parikaapelin pätkällä. Haittapuolena on kuitenkin se, että molemmat koneet on pidettävä käynnissä, jotta palvelut olisivat tasapuolisesti kummankin koneen käytettävissä. Laajemmassa kotiverkossa kannattaa suosiolla mennä ammattimaiseen ratkaisuun ja rakentaa verkko käyttäen standardiosia, kuten ammattilaisten käyttämiä kytkentätarvikkeita ja verkon yhdistämiseen tarvittavia elektroniikkalaitteita. Tällöin pystytään laajentamaan järjestelmää helpommin ja mukautumaan tuleviin tarpeisiin paremmin. Vaikka tällä hetkellä verkkoa käyttäisi vain nettitiedon välittämiseen, niin huomenna kotiverkossa oletetaan kulkevan niin video- kuin televisiokuvien vaatimat monet bittivirrat.

Kotiverkon voi rakentaa myös langattomasti. WLAN-järjestelmät tarjoavat johdottoman vaihtoehdon. Kotitietokoneeseen asennettava WLAN-kortti on yhteydessä keskuslaitteena toimivaan tukiasemaan, ja tiedot siirtyvät radioteitse jopa 22 meganbitin sekuntinopeudella. Langaton WLAN-verkko on vielä laitekustannuksiltaan selvästi parikaapeliverkkoa kalliimpi, mutta usein asennusolosuhteet tai perherauha vaativat siistiä ratkaisua.

Kotiverkon johdotustyö on haastava tehtävä, varsinkin vanhaan asuntoon. Vedettävät johdot tulisi saada piiloon yleisen viihtyvyyden nimissä. Useimmiten vanhassa talossa ei ole vapaita sähköputkituksia, joissa voisi johtoja vetää. Silloin lähes ainoaksi mahdollisuudeksi jää pinta-asennus katto- tai lattialistoja pitkin.

(Tiivistelmä Ilkka Herttuan ja Henrik Weckströmin artikkelista TM 2/03, s. 114-118)