Alfa Romeo Giulian ärhäkkä Quadrifoglio-versio sai Alfa-harrastajien ja monien muidenkin pulssin kohoamaan. Sama Ferrari-sukuinen, 375 kilowatin (510 hv) tehoinen V6-tuplaturbo on nyt myös Stelvio-katumaasturissa. Suurin tekninen ero Giuliaan on neliveto.

Stelvio Q ehti jo tehdä katumaasturisarjan kierrosennätyksen Nürburgringin Nordschleifella: 7 minuuttia 51,7 sekuntia on kyseisellä radalla kova aika autolle kuin autolle.

Tekniset erot Giuliaan ovat pieniä, mutta nelivedon sovittamiseksi erityisesti moottorin alaosaan ja apulaitteisiin on jouduttu tekemään lukuisia muutoksia. Normaalisti Stelviokin on täysin takavetoinen, mutta jos ja kun pito ei riitä, puolet voimasta menee tarvittaessa eteen.

Vaihteisto on aina automaatti, ja vakiona on myös aktiivinen takatasauspyörästö, jonka avulla saadaan tarvittaessa enemmän voimaa ulkokaarteen pyörälle.

Huippunopeutta ei ole saksalaiseen malliin rajoitettu 250 kilometriin tunnissa, vaan se on 283 km/h. Myös ilmoitettu 3,8:n sekunnin kiihtyvyys 0-100 km/h on luokassaan vaikuttava. Kilpailijoita ei juuri ole, varsinkaan tehopainosuhteen mukaan arvioituna.

Ajotilavalintoihin kuuluu vielä Dynamic-asetusta rajumpi Race-asetus, joka lisää röyhkeyttä ja ääntä.

Istuimen ote oikein säädettynä on napakka, ja ohjauspyörän saa tarpeeksi lähelle.

Giulian ja Stelvion supernopea ohjausvälitys sopii erinomaisesti auton luonteeseen. Ajettavuus on niin hyvää ja helppoa, että yhdistettynä raakaan suorituskykyyn tuloksena on lähes välitön vauhtisokeus. Mutkat voi ajaa nopeudella, joka on katumaasturille melkein käsittämätön, ja suorat katoavat olemattomiin. Pakoääni on juuri sopiva: äreä, muttei rasittava.

Kun paineet on päästetty, on hieno huomata, että auto ei kaipaa repivää ajotyyliä ja jatkuvaa yritystä, vaan se sopeutuu siistiinkin ajoon moitteetta.

Suomessa Stelvio Q hinnoitellaan tammikuussa, mutta ainakin 130 000 euroa on syytä laittaa syrjään, jos sellaisen haluaa omaksi.

Ajettua-artikkeli julkaistaan 17. tammikuuta ilmestyvässä TM:n numerossa 2/18.