Hyvää

  • ajaton ulkonäkö
  • moottorin alavääntö

Huonoa

  • tumma mittaristo

Lähes jokaisessa motoristissa asuu pieni Honda-mies. Hän, joka on joskus kokeillut, tai jopa omistanut Honda Monkey -mopon.

Honda esitteli aiemmin tänä vuonna uuden Monkeyn, tällä kertaa 125-kuutiosenttisenä kevytmoottoripyöränä. Tekniikan Maailma sai uunituoreen pelin koeajoon heti, kun se oli saapunut maahan.

Mutta palataanpa hetkeksi historiaan. Honda Monkeyn mopoa tuotiin Suomeen vuosina 1972–1998 peräti 31 392 kappaletta. Määrä kuulostaa hirvittävän suurelta, mutta ei ole mitään verrattuna esimerkiksi Tunturin myyntimääriin. Niitä on valmistettu noin 400 000 kappaletta. Näistä polkimilla varustettu ”Pappa-Tunturi” on kulttipyörä jos mikä, mutta silti Monkeyn hegemonia on jotenkin erilainen. ”Apinassa” on sitä jotain – ehkä lievää kapinallisuutta?

Muotoilu on ajatonta 1970-lukua.

Uudessa Monkeyssä on 125-kuutiosenttinen moottori. Se ei siis ole mopo. Sen moottorin tehoksi ilmoitetaan 6,9 kW. Se on lukemana todella vähän.

Starttinapin painallus käynnistää ilmajäähdytteisen moottorin. Tienoon täyttää vaatimaton papatus. Tämäkin vielä. Ei tehoa, eikä ääntä. Ei ala hyvin tämäkään koeajo.

Alkuperäisessä Monkeyssä ei ollut kytkinkahvaa. Siinä kytkimen toiminta hoidettiin keskipakokytkimen avulla. Vaihteita oli kolme, ja nyt niitä on neljä. Alkuperäisessä oli kuljetuksen vuoksi taittuva ohjaustanko. Nyt ei ole. Tässä kohden Honda-mies toteaa: minä niin mieleni pahoitin.

Ripeä kulkine

Liikkeelle lähdön jälkeen mielen pahoitukset unohtuvat. Tehomäärä on ilmoitettu todella alakanttiin, tai sitten nopeusmittari on viritetty pahemman kerran. Sen verran helposti mittari näyttää laittomia lukemia!

Legenda syntyi jo 1960-luvulla

Koeajoimme Tekniikan Maailmassa Honda Monkeyn ensimmäisen kerran jo 1964 (TM 12/64). TM:n testikuljettaja Kari Craelius teki tarkkaa työtä ja luonnehti ”apinaa” monin eri tavoin. Legenda oli syntynyt.


Vuonna 1975 jäykkäperäinen Monkey myi vielä kohtuullisen vaisusti. Sitä tuotiin maahan 1 090 kappaletta. Silti tarinan mukaan kotimaiset mopovalmistajat hermostuivat ja onnistuivat lobbaamaan Monkeyn ylipainoiseksi.

Yhtä kaikki, kaudelle 1976 Monkeytä jouduttiin laihduttamaan tuntuvasti. Polttoainesäiliö vaihdettiin pienemmäksi. Metalliset jalkatapit poistettiin ja tilalle asennettiin alumiiniprofiilista tehdyt jalkatapit, joiden kestävyys oli todella rajallinen.

Teimme vertailua Honda Monkey – Fantic Tossu vuonna 1976 (TM 11/76). Monkeyn jalkatapit taipuivat jo ensimmäisellä ajolenkillä, muistelee TM:n legendaarinen testikuljettaja Jarmo ”Jare” Sukava.
Sivuseisontatuki otettiin jostain polkupyörästä. Kromatut peltilokarit vaihdettiin Fanticin muovilokareihin. Etulappu vaihdettiin kumikuoriseen ja takalamppukin joutui laihdutuskuurille. Nopeusmittari sai lähteä.

Lopulta peli saatiin laihdutettua määräysten mukaiseksi ja vuonna 1976 myynti tuplaantui. Kuriositeettina on mainittava, että Monkey maksoi tuolloin 1 950 markkaa (nykyrahassa 1 414 euroa)

Nelivaihteisen vaihdelaatikon välitykset ovat justeerattu kohdalleen moottorin luonteen kanssa. Moottori on uskomattoman sitkeä pikku veturi. Alavääntöä löytyy kuin kaksipuolikkaasta enduropyörästä. Syy löytyy pakoputkistosta. Siihen on tehty pitkä ketunlenkki, ja se jos mikä lisää moottorin alavääntöä.

Jarrut ovat tehokkaat. Huomionarvoista on se, että takajarru ei ole lukkiintumaton. Sen avulla voi tehdä näyttäviä sivuluisuja. Kuten silloin aikoinaan mopolla.

Jousitus on tukeva. Se kantaa mainiosti yli-ikäisen ja ylipainoisen kuljettajan mainiosti. Jarrut ovat tehokkaat. Lukkiintumattomat abs-jarrut löytyvät vain edestä. Takajarru lukkiintuu helposti.

Mittaristo on valitettavan tumma.

Vaihteisto on kevytkäyttöinen. Ajoasento on yllättävän tilava. Sivupeileistä näkee hienosti. Mittaristo on ihmeen tumma ja siitä on hankala saada selvää.

Monkey on ketterä. Se kääntyy ympäri melkein kahden euron kolikon päällä. Tämä jos mikä olisi loistava valinta autokoulun opetuspyöräksi.

Kaiken kaikkiaan uusi Honda Monkey on todellinen hyvän mielen kulkine. Se heittää kuljettajan sinne 1970–1990-luvulle, aikaan jolloin ei ollut kännyköitä, tietokoneita tai muutakaan turhaa. Sosiaalinen media hoidettiin naamatusten.

TEKNIIKKAA

Moottori: yksisylinterinen ilmajäähdytteinen nelitahtinen moottori; iskutilavuus 125 cm3 (52,4 x 57,9 mm), puristussuhde 9,3; teho 6,9 kW (9,4 hv)/7 000 r/min, vääntömomentti 11 Nm/5 250 r/min, 1 sylinterikanteen sijoitettu nokka-akseli, 2 venttiiliä sylinteriä kohden

Voimansiirto: 4-vaihteinen vaihteisto, toisioveto ketjulla

Alusta: teräsputkirunko; jousitus: edessä teleskooppihaarukka, takana keinuhaarukka; edessä levyjarru (220 mm) ja 2-mäntäinen jarrusatula, takana levyjarru  (190 mm) ja 1-mäntäinen jarrusatula

Mitat ja massat: pituus 171 cm, leveys 76 cm, akseliväli 116 cm, istuinkorkeus 78 cm; paino 107 kg; rengaskoko edessä 120/80-12 ja takana 130/80-12

CO2-päästö: 34 g/km

Ilmoitettu yhdistetty kulutus: 1,5 l/100 km

Hinta: 3 990 euroa

Maahantuoja: Oy Brandt Ab, www.hondabikes.fi