Murinaa, pörinää. Ulvontaaaaaa…

Mistään muusta ei ole kyse, sillä Gran Turismo Sport on ajosimulaattori, jossa pääsee käskemään 140 erilaista autohirviötä.

Ensin pitää vain hyväksyä se tosiasia, että kyseessä on nettipeli.

Näin siksi, että uutuus pyörii täysin moninpelin ympärillä, ikään kuin edellyttäen jatkuvaa verkkoyhteyttä. Kaikki eteneminen, sijoitukset ja kokemus tallentuvat pilveen, jotta kukaan ei pääsisi huijaamaan.

Ilman verkkoa käytössä on vain arcade-pelimuoto ilman tallennusmahdollisuutta. Eikä auta valittaa.

Moinen on nykyaikaa monessa muussakin pelissä, mutta rauhalliseen soolopelaamiseen tottuneet GT-vaarit eivät vain vielä tienneet sitä. Nyt tietävät.

SIINÄPÄ SE, tuon isompia uutisia ei ole luvassa. Muilta osin uusi Gran Turismo Sport on moottoriurheilufanille nannaa.

Okei, ratoja on odotettua ”vähemmän”, kuten myös soolopelaajan sisältöä. Mutta se, mitä peli sisältää, on toteutettu ammattitaidolla ja rakkaudella.

Jo alkudemon ja ensimmäisten ratakierroksien aikana käy selväksi, että Gran Turismo Sport näyttää ja kuulostaa herkulliselta.

Maisemat rullaavat pykimättä, moottorit raivoavat uskottavalla paatoksella, eikä mitään häiritsevää piirrettä osu silmiin tai korviin.

Tavallinen PS4 riittää mainiosti, mutta tässä pelissä myös PlayStation 4 Pro pääsee kunnolla oikeuksiinsa: joko hivenen näyttävämmän grafiikan tai pehmeämmän kuvanopeuden myötä. Jälkimmäisestä lienee eniten iloa, sillä nopeampi ruudunpäivitys takaa paremman pelattavuuden ruuhkaisissa tilanteissa.

Muutenkin kaikki pelin osaset sopivat yhteen aina valonheijastuksia, varjoja ja pienempiä yksityiskohtia myöten. Autojen ohjaamoissa on kaikki kuten esikuvissaan, mittareiden valaistusta myöten.

VAIKKA PETO ASUU YKSITYISKOHDISSA, autopelissä se pääsee tosissaan irti vasta ajettavuuden ja fysiikkamallinnuksen vauhdittamana.

Ellei satu olemaan viheliäinen simulaattoripuristi, tässä suhteessa ei joudu pettymään, koska pelin kehittänyt japanilainen Polyphony Digital osaa hommansa.

Itse asiassa moni yllättyy myönteisesti Gran Turismo Sportin tarjoamasta ajokokemuksesta, joka on viritetty sangen maukkaaksi, olipa hyppysissä sitten peliohjain tai ratti.

 ”Ajettavuus on jossakin insinöörimäisen nippelisimulaattorin ja nautittavan rennon kaahailun välimaastossa.”

Ajoavuilla pahinkin bensasyöppö on hallittavissa tai ilman niitä armotta menetettävissä. Keskimääräistä pitoa on kylläkin enemmän kuin ensi alkuun odottaisi, ja etenkin polkimilla jarrujen etäinen tuntuma edellyttää totuttelua. Muuten kaikki on kunnossa.

Ohjattavuus riippuu toki autosta ja sille ominaisista piirteistä, mutta ajettavuutta voisi kuvailla pehmeän täyteläiseksi vauhdin hurmokseksi, joka paitsi kunnioittaa fysiikan keskeisimpiä lakeja, myös aika ajoin pyöristää niitä nautittavuuden nimissä.

Ymmärrettävä kompromissi.

AUTOISSA ON TUHDISTI MASSAA, ohjauksessa tarpeeksi nyansseja ja oikeaoppisilla ajolinjoilla merkityksensä – totta kai – mutta ajaminen on anteeksiantavampaa kuin Project Cars 2:ssa. Lisäksi rattiohjaimen tuottama tärinäpalaute on sinänsä kelvollista muttei aivan yhtä hienojakoista kuin parhaimmissa tietokonesimulaattoreissa, koska säätövaraa ei ole yhtä paljon.

Tämä kaikki oli tiedossa jo kesäisen betatestin jälkeen, mutta on silti helpottavaa huomata, että ajettavuuden suuret linjat ovat ryhdissä ja nettikoodi rautaa.

Siksi näiden ensituntumien jälkeen voi todeta, että Gran Turismo Sport on ajettavuutta painottavalle autopelifanille pakko-ostos. Aiheeseen palataan tietysti myöhemmin, jahka ajokokemusta on kertynyt muutamia tunteja enemmän.

Nyt on pakko suunnata takaisin baanalle.