Uusi pikku-Sitikka on mielenkiintoinen tapaus. Se on muodoltaan sympaattinen ja herättää ympäristössään poikkeuksellista kiinnostusta. Tarkempi tutustuminen kuitenkin osoittaa, että kyseessä on kohtuullisen tavallinen auto, josta löytyy sekä kehuttavaa että moitittavaa. Ympärivuotinen testiajo opetti siitä paljon sellaista, jota aikaisemmin ei ollut havaittu.

Runsaan vuoden mittaisen 60 000 km:n käyttötestin aikana 15 kuljettajaa raportoi näkemyksistään autosta. Käsitykset menivät osittain ristiin, ei tosin olennaisissa kohdin. Citroën C3 jakoi selvästi mielipiteitä. Jotkut pitivät siitä erittäin paljon, toiset suhtautuivat kriittisemmin. Kyseessä on auto, joka herättää tavallista enemmän tunteita. Se on sekä ulkoa että sisältä hyvin omaleimainen – siis perinteinen Citroën.

Tällaiselta autolta odotetaan ketteryyttä, helppoa ajettavuutta, luotettavuutta ja taloudellisuutta. C3 vastaa haasteisiin osittain myönteisesti. Suorituskyky on riittävä ja polttoaineenkulutus tavanomainen. Kokonaiskäyttötaloutta rasittavat lähimpiä kilpailijoita kalliimmat vakuutukset.

Kookaskin kuljettaja saa hyvän ajoasennon. Säätövaroja on riittävästi. Kaasujalka ei puudu pitkäkestoisessakaan ajossa, sillä istuin antaa kelvollisen reisituen. Myös vasemmalle jalalle löytyy luonteva lepuutuspaikka. Itse asiassa pikkuautoksi C3:lla tekee mielikseen pitkääkin matkaa.

Maantiellä auto on kohtuullisen vaivaton ajaa. Suuntavakavuudessa tai uraherkkyydessä ei ole suurempaa valittamista. Ohituksissa ja ylämäissä kaipaisi hieman lisätehoa, mutta auton koko ja luonne huomioon ottaen suorituskykyä on kuitenkin pidettävä riittävänä. Se on vain hyväksyttävä, ja sen kanssa on tultava toimeen.

Mikään hiljainen kulkupeli C3 ei myöskään ole. Eritoten karkealla tienpinnalla, jollaista Suomessa riittää, tieäänet johtuvat matkustamoon selvästi vaikeuttaen esimerkiksi keskusteluja etu- ja takapenkkiläisten kesken. Suuremmissa nopeuksissa radiosta voi kyllä kuunnella puheohjelmia, mutta musiikkinautinnon taustamelu pilaa. Eräänä syynä meluun ja tuulen suhinoihin on varmasti kohtuullisen yksinkertainen ovien tiivistys.

Auton perusasiat ovat kunnossa, mutta testin aikana koetut pikkuviat heikensivät yleisvaikutelmaa. Vakavista asioista ei kuitenkaan ollut kyse, mutta joskus kyllä harmittavista. Lopputarkastuksessa auto todettiin kunnoltaan hyväksi.

(Tiivistelmä Pekka Aromaan ja Martti Merilinnan artikkelista TM 15/03, s. 62-71)