Kokosimme vertailuun kymmenen 42-tuumaista taulutelevisiota 3000 euron hintaluokassa. Kaikissa on sisäänrakennettu digi-tv-viritin ja ne täyttävät HD Ready -vaatimukset. Toisin sanoen kaikilla voi vastaanottaa sekä nykyisiä digi-tv-lähetyksiä että tulevaisuuden teräväpiirtokuvaa. Näytöistä viisi perustuu lcd-tekniikkaan ja viisi on plasmaruutuja.

* Finnsat FTV-40CTS * Hitachi 42PD9700C * LG 42PC1D * Philips 42PF7621D/10 * Philips 42PF9631D/10 * Pioneer PDP-427XD * Samsung LE40N73BD * Samsung PS-42Q7HD * Sony KDL-40V2000 * Toshiba 42WLG66

Kumpikin näyttötekniikka on kehittynyt huimasti viime vuosina. Lcd- eli nestekidetelevisota voi nyt katsoa sivustakin ilman värien tai koko kuvan haalistumista. Myös väri- ja liiketoisto ovat parin vuoden aikana parantuneet selvästi. Plasmanäytön etuina voi silti edelleen pitää laajempaa väritoistoa ja ainakin aavistuksen parempaa liiketoistoa.

Koska analogiset tv-lähetykset lopetetaan ensi vuoden elokuun jälkeen, kelpuutimme vertailuun vain sisäänrakennetulla digivirittimellä varustettuja malleja. Kaikissa on kuitenkin edelleen myös analoginen tv-viritin.

Testaamiemme televisioiden digivirittimellä voi vastaanottaa maanpäällisiä dvb-t-normin mukaisia lähetyksiä. Mukana on kuitenkin yksi poikkeus: Finnsat sisältää peräti kolme digiviritintä, eli yksi maanpäällisten dvb-t-lähetteiden, yksi kaapeliteitse vastaanotettavien dvb-c-lähetteiden ja yksi satelliittiohjelmien (dvb-s) seuraamiseen.

Digivastaanotin tuo mukanaan paremman kuvan, josta on hyötyä, kun tv-ohjelmia ja elokuvia katsotaan suurelta ruudulta. Lisäetuna saadaan sähköinen ohjelmaopas (epg), joka korvaa perinteisen tv-ohjelmalehden.

Digitelevisiota katsottaessa kumpikaan Philips ja Samsung ei osaa vaihtaa oikeaan kuvasuhteeseen, kun lähetys vaihtuu laajakuvamuodosta perinteiseen 4:3-kuvaan. Siksi niiden kuvasuhdenäppäintä joutuu käyttämään illan mittaan moneen otteeseen.

Suomessa käytettävään digi-tv-järjestelmään kuuluu olennaisena osana monikielinen puhe ja tekstitys. Siksi on tärkeää, että digivirittimellä varustettu televisio osaa näyttää tekstityksen oikein, sillä kaikki ulkomaankieliset tv-elokuvat tekstitetään suomeksi.

Digikameran muistikortille tallennettuja valokuvia on kätevää katsoa television ruudulta. Tähän tarkoitukseen kaikki vertailun näytöt sopivat erottelunsa puolesta hyvin. Kuitenkin vain Hitachissa, kummassakin Philipsissä sekä Samsungin lcd-televisiossa on paikka, johon digikameran tai sen muistikortin voi kytkeä.

Kaikkiin vertailun vastaanottimiin voi kytkeä tietokoneen. Philipsin televisioita lukuun ottamatta laitteissa on analoginen pc-tuloliitin (d-sub 15). Philips on päätynyt outoon ratkaisuun, jossa komponenttitulot voi muuttaa rgb-tuloiksi, ja takapaneelissa on lisänä kaksi tarvittavaa tahdistusliitäntää.

Plasmatelevisiota emme voi suositella ainakaan jatkuvaan käyttöön tietokone- tai pelinäyttönä. Peleissä on usein paikallaan pysyviä kirkkaita kenttiä, jotka saattavat palaa kiinni ruudulle. Yleensäkin plasmanäytön omistajan kannattaa varoa kirkkaita kohteita sisältävän pysäytyskuvan jättämistä ruudulle.

Kun televisio on otettu pakkauksestaan ja viritetty käyttökuntoon, kuvasäädöt ovat tehtaan jäljiltä. Useimmiten nämä valmiit kuvasäätöasetukset on tarkoitettu myymäläympäristöön. Omia säätöjä on hankala tehdä ilman testikuvaa. Yleisradiokaan ei sitä enää lähetä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää tarkoitukseen sopivan dvd-testilevyn hankkiminen. Monella levyllä saa kuvansäätöön käytettävien testikuvien lisäksi kotiteatterivahvistimen säätämiseen tarkoitettuja äänisignaaleja. Kuvan säädöistä kerroimme numerossamme 6/2006.

Teoriassa plasman toistama värimaailma on silminnähden lcd-näyttöä laajempi. Tämä myös näkyy käytännössä. Lcd:n kirkkaus on plasmaa selvästi suurempi, ja ero kasvaa sitä suuremmaksi,mitä isompi osa ruudusta on valkoista. Vaakakupissa on tumman pään toisto. Musta toistuu plasmassa syvempänä, ja tummimmat sävyt erottuvat paremmin toisistaan. Erottelussa nestekidepaneelilla on edelleen pieni etulyöntiasema.

(Tiivistelmä Juha Nykäsen artikkelista TM 19/06, s. 132-145)