On taas aika alkaa varautua talvirengaskauteen. Vaihtoehtoja on markkinoilla paljon. Löytyy nastaa ja kitkaa, kallista ja halpaa, leveää ja kapeaa. Rengaskauppias suosittelee yhtä ja tuttavat toista. Puolueetonta tietoa on vaikea saada. Tällä jättitestillä yritämme löytää valaistusta valinnanvaikeuksiin.

Nastarenkaat: Bridgestone Noranza, Continental ContiWinterViking 2, Gislaved Nord Frost 3, Goodyear Ultra Grip 500, Hankook W404, Michelin X-Ice North, Nokian Hakkapeliitta 4, Pirelli Winter Carving, Uniroyal MS Plus Nordic, Vredestein Icetrac, Wa Nli Winter Challenger

Kitkarenkaat: Agi Soft Sarek, Bridgestone Blizzak WS-50, Continental ContiVikingContact 3, Gislaved Soft Frost 2, Goodyear Ice Navi NH, Michelin X-Ice, Nankang Snow Viva SV-1, Nokian Hakkapeliitta RSi, Vredestein Nord-Trac

Rengaskoko: 205/55R16; Testiauto: Alfa Romeo 156

Autotekniikan huimasta kehityksestä huolimatta autot kulkevat yhä renkaiden varassa. Jos renkaaseen vaikuttavat voimat kasvavat suuremmiksi kuin kosketuspinnan kautta syntyvä pito, alkavat ongelmat. Siinä tilanteessa auton toiminnot auttavat kuljettajaa hallitsemaan tilanteen, mutta fysiikan lakeja vastaan taistelee ainoastaan rengas.

Jarrutuskokeet ovat kaikkien rengastestien perustavaraa. Niissä pyritään selvittämään renkaan suorituskyky silloin, kun vaaditaan maksimaalista jarrutuspitoa. Koe tehdään jarruttamalla kaikin voimin. Näin pitää vaaratilanteessakin tietoisesti tehdä,sillä ABS -jarrut saattavat hämätä kuljettajaa. Kun jarrupoljin tärisee ja jarrut rutisevat, syntyy helposti mielikuva täysjarrutuksesta. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä useimmat autot vaativat tehokkaimpaan mahdolliseen jarrutukseen kunnon polkaisun.

Kiihdytyskokeessa tutkitaan renkaan vetokykyä, joka on normaalissa ajossa renkaan eniten koeteltu ominaisuus. Liukkailla talvikeleillä rengas saattaa liikkeellelähdöissä ja kiihdytyksissä olla pitokykynsä rajoilla jatkuvasti – kuljettajan huomaamatta. Luistonestojärjestelmä estää sutimisen, ja kuljettajalta häviää helposti tuntuma vallitsevaan pitotasoon.

Renkaan kannalta ajotilanne kaarteessa on moninkertaisesti vaikeampi kuin suoraan ajettaessa. Liikevoimat vaikuttavat vaihteleviin suuntiin, auton paino kohdistuu eri renkaisiin eri tavoin ja kuljettaja saattaa vielä toheloida ratilla ja polkimilla.

Hyvä sivuttaispito on tärkeä osa renkaan ominaisuuksia. Maksimaalista pitoa tärkeämpää on renkaan käyttäytyminen silloin, kun liikutaan sivuttaispidon rajalla. Pahimmillaan renkaalla on hyvä pito normaalissa ajotilanteessa mutta huono silloin, kun pidon raja ylitetään.

Joskus kuulee väitettävän, että autojen edistynyt tekniikka vähentäisi renkaille ja rengastestaukselle asetettavia vaatimuksia. Se on silkkaa hölynpölyä. Rengastestiin kuuluvat ajettavuuskokeet tehtiin sekä auton järjestelmiä käyttäen että ilman niitä. Parhaimmillaan auto toimii paremmin kuin taitavinkaan testikuljettaja, parantaa kierrosaikoja ja helpottaa auton hallintaa. Ihminen ei esimerkiksi pysty jarruttamaan yhtä pyörää kerrallaan, tietokone ja tekniikka pystyvät.

Vaikka jää- ja lumipito on talvirenkaan tärkein ominaisuus, on sen toimittava myös asfaltilla. Hyvä jääpito vaatii kuitenkin erityistä kumiseosta ja pehmeää rakennetta. Molemmat ovat ominaisuuksia, jotka heikentävät pitoa ja ajettavuutta asfaltilla. Kannattaa muistaa, että talvirenkaan pito on märällä asfaltilla merkittävästi huonompi kuin mihin kesärenkaalla on tottunut.

Toinen, vähintään yhtä suuri haittapuoli on joidenkin talvirenkaiden kelvoton käyttäytyminen ääritilanteissa. Väistökoe paljastaa armottomasti, onko rengasvalmistaja onnistunut vaikeassa tehtävässään suunnitella rengas, joka pitää liukkaalla mutta on kuitenkin riittävän jämäkkä ajettava asfaltilla.

Ajon miellyttävyys on myös turvallisuutta. Renkaita punnitaan ajotilanteissa, joissa pidolla ei ole merkitystä. Eräs tärkeimmistä on suuntavakavuus uraisella tiellä. Pahimmillaan liukkailla keleillä urissa kiemurtelu voi johtaa vaaratilanteisiin, jos muutenkin liikutaan renkaan ominaisuuksien äärirajoilla. Vakaa rengas nielee urat nurkumatta, eikä kuljettajan tarvitse korjailla suuntaa jatkuvasti.

Renkaan ajomelu voi pitkällä matkalla muodostua rasittavaksi. Rengasvalmistajat ottavat meluongelmat vakavasti, ja kehitystä onkin tapahtunut. Suuria eroja kuitenkin löytyy, ja auton melutasoa voi ratkaisevasti parantaa oikealla rengasvalinnalla.

(Tiivistelmä Jukka Antilan artikkelista TM 17/05, s. 68-79)