Miten on mahdollista, että jotkut pärjäävät viiden tunnin yöunilla, kun taas toisilla on suuria vaikeuksia nousta sängystä, jos he eivät ole saaneet nukuttua vähintään kymmenen tuntia? Vaikka elämäntavat vaikuttavat unien laatuun ja pituuteen, taipumus pitkä- tai lyhytunisuuteen saattaa olla geneettinen.

Yhdyvaltalaisen terveysinstituutin National Heart, Lung and Blood Instituten (NHLBI) tutkijat suorittivat tutkimuksen ihmisten unimallien vaihtelua esittävien banaanikärpästen avulla. Tulokset julkaistiin viime viikolla PLOS Genetics -lehdessä.

Tutkimusta varten tutkijaryhmä kasvatti 13 sukupolvea banaanikärpäsiä tuottaakseen kaksi kärpäsryhmää: pitkäuniset (18 tuntia unta päivässä) ja lyhytuniset (3 tuntia unta päivässä).

Tutkijat vertailivat ryhmien välisiä geneettisiä tietoja ja tunnistivat 126 eroavaisuutta 80:n uneen vaikuttavan geenin välillä. Nämä geneettiset erot ovat sidoksissa useisiin tärkeisiin kehitys- ja soluviestintäkanaviin.

”Tämä tutkimus on tärkeä askel biologian suurimpien mysteerien, unen tarpeen, selvittämiseksi”, kertoo NHLBI:n System Genetics -laboratorion tutkimuspäällikkö Susan Harbison.

”Erittäin monimuotoisten biologisten prosessien vaikuttaminen nukkumiseen voi auttaa selittämään, miksi unen tarkoitus on ollut niin vaikeasti selvitettävissä.”

Tutkijat ovat tienneet, että geeneillä on keskeinen rooli uniprosessissa ja että unimallit voivat vaihdella suuresti. Mutta tarkat unen kestoa ohjaavat geenit ja niihin liittyvät biologiset prosessit ovat jääneet epäselviksi.

”Erityisen mielenkiintoista tässä tutkimuksessa on se, että kehitimme pitkä- ja lyhytunisia kärpäsiä luonnossa esiintyvää geneettistä materiaalia käyttäen, toisin kuin keinotekoisia mutaatioita tai siirtogeenisiä kärpäsiä, joita monet tämän alan tutkijat käyttävät”, Harbison sanoi. ”Tähän saakka emme tienneet, voiko noin suuria eroja unen pituudessa esiintyä luonnollisessa populaatiossa.”

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, ettei pitkä- ja lyhytunisten banaanikärpästen eliniällä ollut huomattavia eroja. Tutkijoiden mukaan tämä viittaisi siihen, ettei pitkä- tai lyhytunisuudella ole merkittäviä fysiologisia vaikutuksia.