Uuden henkilöauton kuljettaja on kolariin joutuessaan suhteellisen hyvässä suojassa – ainakin vielä kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Entä heikommat osapuolet eli jalankulkijat ja pyöräilijät; onko heillä mahdollisuuksia pelti- tai alumiinilehmän hyökkäystä vastaan? Vastausta etsitään törmäyskokeiden ja tietokonemallinnusten avulla

Jalankulkijan ja auton törmätessä jää ensin mainittu aina altavastaajaksi. Mitä suurempi on auton nopeus ja mitä painavampi se on, sitä pahempaa jälkeä syntyy. Tämähän on itsestään selvää, eikä asialle voi tehdä mitään. Vai voiko? Itse asiassa on tehtykin, vaikka autonvalmistajat ovat toistaiseksi keskittyneet pitkälti auton sisällä matkustavien turvallisuuteen. Sen parantuessa on edistystä tapahtunut myös jalankulkijoiden hyväksi. Ei kuitenkaan vielä riittävästi.

Paljon julkisuutta saaneet EuroNCAP:n törmäystestit ovat osaltaan vaikuttaneet autojen turvallisuuskehitykseen. Jalankulkijatörmäystestin tulokset kertovat parannettavia kohteita edelleen löytyvän. Toisaalta Daihatsu Sirionin viime vuonna kyseisessä testissä saavuttama kolmen tähden tulos osoitti parannusten olevan mahdollisia. Pehmeillä materiaaleilla ja oikealla keulan muotoilulla pienennetään oleellisesti jalankulkijan loukkaantumisriskiä ja vammojen vakavuutta.

Varsinaisten törmäyskokeiden ohella jalankulkijan ja auton välisestä kolarista kerätään tietoa tilastollisin menetelmin ja tietokonesimulaatioilla. Tilastot kertovat todellisuudesta kolareista kerätyn materiaalin kautta. Mitä laajempi aineisto on käytettävissä, sitä tarkempia johtopäätöksiä voidaan tehdä esimerkiksi tietyn automerkin ja -mallin kehityksestä. Tietokoneiden laskentateho riittää varsin tarkkaan kolarimallinnokseen. Koko autoa ei välttämättä tarvitse koneelle luoda, vaan pelkkä keulaosa riittää, sen mukaan mitä asiaa kulloinkin tutkitaan.

Suunnittelijoilla ja tutkijoilla riittää haasteita. Sekä jalankulkijoiden että autossa matkustavien turvallisuuden parantaminen samanaikaisesti ei ole ihan helppo tehtävä. Yksi suurimmista ongelmista on ihminen itse: millainen on se keskiverto aikuinen ja lapsi, joiden mukaan henkilöautot tulisi suunnitella? Lisäksi pakkaa sekoittavat sellaiset asiat kuin eri automallien ja -tyyppien suuri lukumäärä, vallitseva liikennekulttuuri ja lainsäädäntö. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyään myös autovalmistajat suhtautuvat asiaan tosissaan ja tulevaisuudessa ajamme entistä turvallisemmilla autoilla. Myös kadunmiehen mahdollisuudet selviytyä hengissä peltilehmän hyökkäyksestä paranevat – vaikkei sitä kannatakaan ärsyttää.

(Tiivistelmä Markus Kasesmaan artikkelista TM 2/2001, s. 60-61)