Ainutlaatuisesta myyntimenestyksestään huolimatta Toyota Corolla ei ole koskaan säväyttänyt erilaisuudellaan tai nykyaikaisuudellaan; sen menestys on perustunut aivan muihin arvoihin. Nyt Corolla vaihtaa harmaan arkipukunsa muodikkaampaan asuun. Tehtaan esittelytilaisuudessa korostettiin uutta eurooppalaista linjaa ja Euroopan tärkeyttä markkina-alueena. Miten uusi Corolla vastaa uutta mielikuvaansa, siihen yritämme löytää vastauksen ensitestissämme.

Toyota korostaa, vakuuttaa ja alleviivaa useaan otteeseen, että uusi Corolla on suunniteltu Euroopassa, tarkemmin sanottuna tehtaan upouudessa ED&³2;-suunnittelu- ja muotoilukeskuksessa Sophia Antipolisissa Ranskan Rivieralla. Kuitenkin saamme kuulla, että pohjalevy tulee Japanista, samoin kuin moottorit ja voimansiirtolaitteet. Suurin osa Corolloista valmistetaan edelleen Japanissa. Euroopan markkinoille tarkoitetut viistoperämallit valmistetaan Derbyssä, Englannissa, jotta voidaan hyödyntää Euroopan sisämarkkinoiden etuja. Versot ja farmarit valmistetaan Japanissa ja sedanit eli porrasperämallit Toyotan uudessa tehtaassa Adapazarissa, Istanbulin lähellä Turkissa. Tässä vaiheessa astuu kuvaan ulkopolitiikka, sillä kahteen eurooppalaiseen maahan on turha yrittää tuoda myyntiin turkkilaisvalmisteista autoa: Kreikkaan ja Kyproksen kreikkalaisosaan. Näille markkinoille sedanit tuodaan Japanista.

Uusi Corolla esitellään heti alkuun neljänä eri koriversiona: sedan, liftback, farmari ja tila-auto Verso. Oikeastaan korimalleja on viisi, kun otetaan lukuun kolmiovinen viistoperä, jonka tehdas odottaa houkuttelevan Corollalle myös nuorempia ostajia. Suomen osalta odotukset varmaan myös ovat korkealla, sillä Corolla on Suomen mallikohtaisen henkilöautokannan ylivoimainen ykkönen: rekisterissä oli vuoden 2000 lopussa 146 576 Toyota Corollaa, eli lähes seitsemän prosenttia koko henkilöautokannastamme.

Koeajoon valitsimme viisiovisen viistoperäisen mallin. Muotoilu on uutta, mutta ei niin radikaalia, että se säikäyttäisi mallin vanhat ja varovaisen konservatiiviset ostajat. Uuden pohjalevynsä ansiosta uusi Corolla on venynyt edeltäjäänsä verrattuna joka suuntaan: akseliväliä on tullut 13,5 senttimetriä lisää, korkeutta yhdeksän ja leveyttä kaksi. Kokonaispituus on toisaalta pienentynyt yhdeksällä sentillä aikaisempaa vähäisempien etu- ja takaylitysten johdosta. Sisällä sentit tuntuvat väljyytenä ja Corolla vaikuttaakin joka suunnassa erinomaisen tilavalta. Ero nykyiseen on ratkaiseva.

Alustapuolella ei löydy mitään yllättävää. Etujousituksessa on käytetty tuttua ja turvallista joustintukiratkaisua, takana on yksinkertainen ja toimiva yhdystukiakselisto.

Ajettavanamme ollut 1,6 VVT-i-moottori osoittautui normaaliajoon täysin riittäväksi voimalaitteeksi. Vääntöä löytyy parhaimmillaan 150 Nm ja riittää käytännössä kuljettamaan omapainoltaan yli 1 200-kiloista autoa ilman turhia vaihtamistarpeita myös jyrkemmissä vuoristonousuissa. Tarvittaessa Corolla kiihtyy reippaan oloisesti, ja tehtaan ilmoittama nollasta sataan arvo 10,2 sekuntia tuntuu realistiselta.

Ajotuntuma vaikutti kaikenlaisilla tienpinnoilla olevan kunnossa ja sähköinen tehostin hammastanko-ohjauksen yhteydessä riittävän tarkalta. Isoissa epätasaisuuksissa jousitus toimi kiitettävästi, mutta pienissä epätasaisuuksissa se tuntui niin sanotusti pintakovalta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos tienpinta on karhea, kuten Suomessa useimmiten, aiheutuu ylimääräistä tien ääntä. Ilmiö oli yllättävä, kun ottaa huomioon, että autossa oli aivan järkevä rengasprofiili: 195/60 R 15. Myöhemmin kokeilemassamme Versossa ilmiötä ei esiintynyt. Olisiko syy sittenkin ollut eri rengasmerkeissä, hatchbackissa oli Michelinit, Versossa Bridgestonet. Yli-insinööri Yoshidan mukaan nimenomaan Michelinien piti olla se parempi vaihtoehto.

Corolla on kaikkiin aikaisempiin malleihin – joita on ehtinyt 35 vuoden olla jo kahdeksan sukupolvea – ottanut uransa pisimmän uudistusharppauksen. Jos sen tuotannon laatu ja yleinen luotettavuus pystytään uusillakin tuotantopaikkakunnilla pitämään aikaisemmalla tasolla, ei auton menestystarina taatusti vielä ole ohi.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 1/02, s. 40-45)