Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Lähdin vuonna 1993 tekemään rengastestiä Milanon lähellä sijaitsevalle Pirellin testiradalle. Testiryhmään kuului rengasasiantuntija Jukka Antila ja toimittaja Jari Kujala.

Meillä oli iso pakettiauto, joka oli täynnä testirenkaita. Tähän asti oli renkaista tehty rajaylityksiä varten ATA Carnet -tulliasiakirja, mutta se oli osoittautunut käytännössä monimutkaiseksi ja kalliiksi.

Saimme luotettavilta tahoilta kehotuksen, että testirenkaista tarvitsee tehdä vain listaus ja kertoa, mihin tarkoitukseen ne ovat. Tällä listalla edettiinkin monen maan läpi helposti, kunnes tulimme Sveitsin ja Italian rajalle. Siellä vaadittiin ehdottomasti Carnet-kirjaa.

No, ei auttanut kuin tehdä sellainen. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että oli perjantai-ilta. Henkilö, joka pystyisi sellaisen laatimaan, oli seuraavan kerran paikalla maanantaiaamuna. Silloin harmitti.

Italiasta varaamaamme hotelliin oli matkaa vain tunti, joten jätimme pakettiauton Sveitsin puolelle ja menimme testiautolla hotellille lepäämään.

Herättyämme lauantaiaamuna oli suurin harmitus keventynyt. Päätimme, että menemme takaisin pakettiautolle ja yritämme jostain muusta rajanylityspaikasta.

Menin pakettiauton ohjaimiin ja ajoin toiselle tulliasemalle, joka oli noin puolen tunnin matkan päässä. Pienen jonottelun jälkeen saavutin tullivirkailijan katsekontaktin, joka vaikutti ilahduttavan väsyneeltä. Näytti jo selkeästi siltä, että häntä ei pakettiauto kiinnostanut. Mutta juuri kun olin ohittamassa hänen katseensa, tuli tomera käsky ajaa sivuun. Selvä.

Virkailija pyysi heti avaamaan takaovet. Nähtyään valtavan määrän uunituoreita renkaita hänen reaktionsa ei ollut lupaava. Se kuului jotenkin näin: ”Mamma mia!”

Rauhoittelin häntä näyttämällä Tekniikan Maailma -lehteä, jossa oli rengastesti. Kerroin olevamme samalla asialla. Hän kertoi vastaavasti, että hänellä on suomalainen tyttöystävä Oulusta. Silloin luulin, että pääsemme varmasti yhteisymmärrykseen.

Kaveri pyysi minua odottamaan kiltisti, kun hän käy keskustelemassa esimiehensä kanssa. Hän palasi pian pienestä vartiokopista suu mutrullaan: ”Ei onnistu! Anna passisi!

Vetäisin nopeasti etutaskusta passini esille. Harmikseni en huomannut, että passin väliin oli jäänyt tuhannen liiran seteli, joka ei onneksi ollut paljon mitään. Mutta kun kaveri huomasi tämän, kohdistui minuun yllättävän tuima katse. Onneksi se muuttui nopeasti hymyilyksi, ja hän ojensi tuhatlappusen minulle takaisin.

U-käännöstä ei pystynyt siinä kohtaa tekemään, joten tullimies neuvoi: ”Käy kääntymässä Sveitsin puolella, ja tule toista puolta tullia takaisin”.

Kun tulin takaisin toisesta suunnasta, hän ojensi  minulle passini takaisin toivottaen onnea matkaan.

Sitten olinkin uudestaan liemessä. Tulin nimittäin Sveitsin tulliin, ja minut ohjattiin taas sivuun, ja ovet auki. Ei ollut todellista!

Sveitsiläisvirkailijan kanssa eivät mitkään kielet kohdanneet. Asian käsittely oli pelkkää viittomista. Yritin luonnollisesti kertoa mitä oli tapahtunut, mutta eihän hän sitä voinut käsittää.

Jossakin kohtaa kaverilla meni järki, ja hän paiskasi ovet kiinni, toivottaen hyvää matkaa. Olin taas lähtöpisteessä, eikä auttanut kuin odottaa maanantaita.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Etsimme oikeaa hotellihuonetta – suihkusta tuli ulos höyrypilven ympäröimä nuori nainen

Olin saanut Ladan kiihdytettyä 170 km/h nopeuteen – Juuri silloin kaasu juuttui kiinni, ja kiihdytys vain jatkui

Ajoin järven jäällä olevaan jättilätäkköön 150 km/h – Pitkään aikaan en nähnyt yhtään mitään

Saab-Valmetin toimitusjohtaja antoi minulle ”rekvisiitta-avaimet” – mutta kenelle ne kuuluivat?

Harjoittelin vähän kahdella renkaalla ajamista autolla – Jälkiä korjattiin muutama tunti

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään