Voisiko Etelämantereesta lohkeavien palojen irtoamista estää niin, että jäätikön alle rakennetaan jättimäiset palkit? Voitaisiinko näin hidastaa ja rajoittaa huomattavaa merenpintojen nousua, joka uhkaa rannikkokaupunkeja ympäri maailmaa?

Idea on huima. Käytännössä se tarkoittaisi ihmiskunnan kaikkien aikojen mittavinta rakennustyömaata.

Tavoitteena olisi muuttaa merenpohjan geometriaa valtamerien ympäröivien suurten jäätikköjen lähellä niin, että jäätikköjen ympärille syntyisi valli. Sen tarkoituksena olisi estää jäätikköjä sulamasta nykyistä enemmän.

Jäätikköjen kiilaamista paikoilleen ovat esittäneet tutkijat John Moore ja Michael Wolovick artikkelissa, joka on juuri julkaistu European Geosciences Unionin lehdessä The Cryosphere.

Ilmastotutkija John Moore työskentelee tutkijana Beijing Normal -yliopistossa Kiinassa ja tutkimusprofessorina Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä. Geotieteilijä Michael Wolovick työskentelee tutkijana Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa.

”Ilmastonmuokkaus tarkoittaa usein mahdottoman huomioimista”, sanoo professori John Moore European Geosciences Unionin tiedotteessa.

”Geoengineering” on suomeksi ilmastonmuokkausta tai ilmastointerventioita. Tutkijat huomauttavat, että sitä käytetään yleensä laajoissa toimissa, joilla yritetään hillitä ilmastonmuutosta.

Tutkijoiden mielestä sen sijaan, että yrittäisimme pelkästään muuttaa koko ilmastoa, kannattaisi ponnistukset kohdentaa yhteen ilmastonmuutoksen merkittävimmistä seurauksista: estää merenpinnan nousu.

Thwaitesin jäätikkö läntisellä Etelämantereella on tunnistettu laajimmaksi yksittäiseksi alueeksi, joka voi nostattaa merenpintoja. Se on 80–100 kilometriä leveä.

Laajuudeltaan Britteinsaarten kokoista Thwaitesin jäätikköä tarkkaillaan erityisesti siksi, että sillä on havaittu olevan huterasti kiinni alustassaan. Siitä voi hyvinkin pian irrota palanen. Sen seurauksena koko maapallon valtamerien pinta voisi nousta jopa kolme metriä.

Tällä olisi vaikutusta miljoonien rannikoilla asuvien ihmisten elämään.

Tutkijat tarkastelivat kahta mahdollisuutta vallittaa jäätiköt paikoilleen.

Yhtenä mahdollisuutena tutkijoiden mukaan on rakentaa vedenalainen seinä estämään lämmintä vettä pääsemästä jääkielekkeen alle. Kielekkeen alapuoli on hyvin herkkä sulamiselle.

Yksinkertaisempi ratkaisu olisi rakentaa keinotekoisia valleja tai pylväitä merenpohjaan. Ne eivät estäisi lämpimän veden virtausta, mutta voisivat tukea ja pitää jäätikköä paikoillaan. Tämän pitäisi auttaa sen kiinnittymisessä takaisin.

”Molemmissa malleissa kuvittelemme hyvin yksinkertaisia rakententeita, yksinkertaisesti hiekka- tai sorakasoja valtameren pohjassa”, kuvaa Wolovick.

Tutkimuksen mukaan yksinkertaisemmalla keinolla voitaisiin hillitä merenpinnan nousuvauhtia niin, että rannikkoseutujen väestöllä olisi aikaa sopeutua.

Suunnitelman mukaan rakennettaisiin 300 metriä korkeita, eristettyjä valleja tai pylväitä merenpohjaan. Niihin tarvittaisiin yhteensä 0,1–1,5 kuutiokilometriä runkoainetta riippuen materiaalin vahvuudesta.

Vertailun vuoksi: samanlainen määrä maata, yksi kuutiokilometri kaivettiin Suezin kanavaa varten. Dubaissa puolestaan rakennetaan keinotekoisia saaria 0,3 kuutiokilometrillä runkoainetta.

Tutkijoiden mukaan tällä pienimmällä väliintulolla on 30 prosentin mahdollisuus estää jäätikkökarkulaisen lopullinen irtoaminen läntisen Etelämantereen jäätiköstä, ainakin ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa.

Tutkijat painottavat kuitenkin, että päästöjen rajoittaminen on edelleen merkittävin tekijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Ruskealla on kuvattu merenpohjaa. Vaalensininen on pohjassa kiinni oleva jäälevy. Violetti kuvaa kelluvaa jääkielekettä ja harmaa keinotekoista palkkia. Kuvassa on myös esitetty meriveden lämpötiloja, kuinka meriveden lämpötilat kerrostuvat tyypillisesti, kun jäävirrat osuvat jäätiköihin: lämmin suolainen vesi syvällä ja kylmä lähellä pintaa.