Auringon aktiivisuus vaihtelee keskimäärin 11 vuoden pituisissa sykleissä sen magneettikentän muutoksista johtuen.

Nyt meneillään on joulukuussa 2008 alkaneen 24:nnen aktiivisuussyklin viimeiset hetket. Aurinko lähestyy aktiivisuusminimiä, mikä tarkoittaa sitä, että auringonpilkkuja havaitaan yhä harvemmin.

Itse asiassa auringonpilkkujen määrä on vähentynyt niin merkittävästi, että se on saanut jotkut tutkijat pohtimaan, onko aktiivisuusminimi parhaillaan käynnissä.

Aurinkopilkut syntyvät voimakkaista paikallisista magneettikentistä. Niiden tumma väri tulee siitä, että pilkkua ympäröivän, kirkkaamman alueen kaasu on huomattavasti kuumempaa. Voimakas paikallinen magneettikenttä tukahduttaa auringon vielä kuumemmasta sisuksesta ryöppyävät kaasuvirtaukset ja pilkullinen alue pysyy viileämpänä.

Esimerkiksi maaliskuussa auringonpilkkuja havaittiin yhtä vähän kuin viimeisimmän aktiivisuusminimin aikaan vuosina 2007–2008. Koko kuluneen vuoden aikana auringonpilkkuja on havaittu keskimäärin vain noin joka toinen päivä.

Huhtikuun alussa Nasan Aurinkoa seuraava Solar Dynamics Observatory (SDO) ei havainnut ainuttakaan auringonpilkkua kymmeneen vuorokauteen.

Aurinko on ollut alkuvuoden aikana hyvin rauhallinen. (Kuva: Nasa/SDO)

Kalifornian Berkeleyn yliopiston tutkijoiden Tomek Mrozekin ja Hugh Hudsonin mukaan aktiivisuusminimi ei pelkästään olisi käynnissä, vaan seuraava sykli olisi jo ehtinyt alkaa.

Tutkijoiden väite perustuu 10. huhtikuuta havaittuun auringonpilkkuun, jonka napaisuus oli päinvastainen 24. syklin auringonpilkkuihin verrattuna. He raportoivat havainnostaan RHESSI-sivustolla otsikolla ”A Sunspot from Cycle 25 for surejulkaistussa artikkelissaan.

Auringonpilkku kuitenkin katosi nopeasti, eikä se saanut virallista järjestysnumeroa lyhyen kestonsa vuoksi. Se oli havaittavissa vain alle vuorokauden ajan. Tavallisesti auringonpilkut ovat havaittavissa useiden päivien tai jopa viikkojen ajan.

Aktiivinen alue ilmestyi Auringon pohjoiselle puoliskolle. Edellisen aurinkosyklin pilkut keskittyvät aurinkosyklin loppuvaiheessa ekvaattorille, joten myös pilkun sijainti viittaa siihen, että kyseessä todella oli 25:nnen aktiivisuussyklin pilkku.

Alla SDO:n julkaisema video 11. huhtikuuta havaitusta kuluvan syklin pilkusta. Pilkun vierelle sijoitettu maapallo laittaa sen koon mittasuhteisiin:

Auringon magneettikenttä on kuitenkin hyvin monimutkainen järjestelmä. Uuden syklin pilkkujen havaitseminen ei tarkoita, että edellinen sykli olisi tullut päätökseensä, sillä syklien alku ja loppu lomittuvat keskenään.

Kyseessä ei myöskään olisi ensimmäinen kerta, kun Aurinko on onnistunut huijaamaan etevimpiäkin asiantuntijoita. Elokuussa 2006 maailman johtava aurinkoasiantuntija David Hathaway loikkasi vastaavan pilkun perusteella johtopäätökseen uuden syklin alkamisesta.

23. aktiivisuussykli kuitenkin jatkui vielä täydet kaksi vuotta ennen kuin se päättyi joulukuussa 2008.

Artikkelin lopussa olevalla videolla avaruusaiheisiin keskittynyt Suspicious0bservers huomauttaa videollaan, että mikäli 24. aktiivisuussykli todella olisi päättynyt, se olisi jäänyt alle yhdeksän vuoden pituiseksi. Viimeaikaisiin sykleihin verrattuna se olisi siis jäänyt poikkeuksellisen lyhytkestoiseksi.

Auringon aktiivisuussyklien 21–24 pituuksia havainnollistava kuvaaja osoittaa, että nykyisen aktiivisuusjakson pitäisi jatkua vielä jonkin aikaa.

Seuraavaan aktiivisuussykliin kuuluvan auringonpilkun havaitseminen on kuitenkin ehtinyt synnyttää tutkijayhteisössä jo aaltoja.

Jotkut tutkijat ovat sen perusteella ennustaneet seuraavan aktiivisuussyklin olevan edellistä huomattavasti voimakkaampi. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että alkava sykli olisi poikkeuksellisen heikko.

Ilmiöstä Behind The Blackblogissaan kirjoittanut asiantuntija Robert Zimmerman kallistuu näiden havaintojen perusteella jälkimmäisen skenaarion suuntaan, mutta huomauttaa, että pitäviä johtopäätöksiä on toistaiseksi mahdotonta vetää:

”Vain aika kertoo vastauksen. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa pitkään, sillä Aurinko näyttää olevan nopeasti matkalla kohti aktiivisuusminimiään ja seuraava aktiivisuussykli lähestyy vauhdilla.”

Uuden syklin alkaessa 25. syklin auringonpilkkujen määrä kasvaa edellisen syklin pilkkujen määrän hiljalleen loppuessa. Seuraavan aktiivisuusmaksimin odotetaan ajoittuvan 2020-luvun puoliväliin. Sen aikana Auringon magneettikenttä kiepsahtaa jälleen kerran ympäri.

Uuden syklin alkaessa auringonpilkut ilmestyvät korkeille leveyspiireille. Minimiä jälleen lähestyessään ne siirtyvät kohti ekvaattoria. (Kuva: Solar-Terrestial Centre of Excellence)

Syvällisemmän sukelluksen aiheeseen voit aloittaa Solar-Terrestial Centre of Excellence -instituutin sivuilta tai SDO:n blogista.