Jostain vuotaa ilmakehään paljon oletettua enemmän otsonikerrosta tuhoavia CFC-kaasuja, vaikka sen tuotanto on kielletty ympäri maailmaa.

Muun muassa brittilehti The Guardian kertoo, että ilmastotutkijat ovat yllätyksekseen havainneet, että vaikka ilmakehään pääsevien CFC-kaasujen eli klorofluorikarbonien määrä on vähentynyt 1980-luvulta lähtien, vuodesta 2013 lähtien maailman toiseksi yleisimmän CFC-aineen eli CFC-11:n päästöjen väheneminen on hidastunut puoleen.

Aiheesta on ilmestynyt laaja tutkimus Nature-tiedelehdessä. Havainnon tekivät tutkijat Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatiossa NOAA:ssa.

”Olen tehnyt tätä 27 vuotta, ja tämä on yllättävin asia, jota olen koskaan nähnyt”, sanoo NOAA:n tutkija Stephen Montzka The Guardianissa. ”Se järkytti minua.”

Huolestuttavaa on, että kukaan ei tunnu tietävän, mistä tämä kehitys johtuu. Päästöt näyttävät kuitenkin tulevan Kaakkois-Aasiasta.

CFC-kaasut kiellettiin maailmanlaajuisesti vuonna 1987 hyväksytyllä Montrealin pöytäkirjalla. Siihen saakka CFC-aineet olivat saaneet aikaan jatkuvasti kasvaneen otsoniaukon Etelämantereen yläpuolelle. Otsonikerros suojaa maapalloa vaaralliselta ultraviolettisäteilyltä.

Montrealin sopimuksen mukaan maiden on ilmoitettava CFC-11-päästönsä. Vuoden 2007 jälkeen päästöjen on ilmoitettu olleen nolla. Tutkijat ovat nyt kuitenkin todenneet, että vuoden 2013 jälkeen ilmakehään on päässyt vuosittain 13 000 tonnia CFC-11-kaasua.

Päästö on mahdollisesti jonkin kemiallisen prosessin sivutuote. On kuitenkin myös mahdollista, että joku valmistaa jotain täysin kiellettyä tuotetta, koska päästöt ovat nousseet 25 prosenttia. Tällaista tuskin tapahtuisi, jos kyseessä olisi sivutuote.

”Jäljelle jää vain vaihtoehto, että voi pojat, näyttää todella siltä, että joku on alkanut tehdä sitä uudestaan”, Stephen Montzka sanoo.

Maailman CFC-aineiden päästöt ovat yhä laskussa, mutta uuden päästön takia otsonikadon umpeutuminen on hidastunut. Tutkijat arvioivat, että jos uutta päästölähdettä ei löydetä, otsonikerroksen toipuminen saattaa lykkääntyä jopa vuosikymmenellä.

Alkuvuonna julkaistun tutkimuksen mukaan otsonikerros on jatkanut ohenemistaan.

Otsonin määrä stratosfäärin alaosassa 15–24 kilometrin korkeudessa on vähentynyt 60. pohjoisen ja 60. eteläisen leveysasteen välillä eli käytännössä muualla kuin napa-alueilla.

Ilmastonmuutos muuttaa ilmakehän liikkeitä, jolloin ilmaa liikkuu tropiikista nopeammin kohti napa-alueita, jolloin muodostuu vähemmän otsonia.

Toinen selitys on, että klooria ja bromia sisältävien hyvin lyhytikäisten aineiden määrä kasvaa ja ne voivat nousta yhä useammin alempaan stratosfääriin, esimerkiksi voimakkaampien ukkosten seurauksena.