Brittitutkijat ovat onnistuneet kehittämään uuden molekyylejä yhteen ompelevan kemiallisen yhdisteen, joka pysäyttää ylivoimaisesti yleisimmän flunssan aiheuttajan eli rinoviruksen etenemisen soluissa hyvin tehokkaasti.

Viruksen kopiolisääntymisen estävä menetelmä tepsii myös samaan virusheimoon (Picornaviridae) kuuluviin taudinaiheuttajiin, joihin lukeutuvat muun muassa poliovirus (polio) sekä a-hepatiittivirus (hepatiitti a).

Keksintöä tarkasteleva tutkimus julkaistiin Nature Chemistry -tiedejulkaisussa. Lääkinnällisestä edistysaskeleesta uutisoi The Guardian.

Rinoviruksen mahdollisimman vahvaan nujertamiseen on kehitetty vuosien varrella useita rokotteita sekä viruslääkkeitä. Menestyksekästä ratkaisua ei ole kuitenkaan löytynyt johtuen esimerkiksi siitä ongelmasta, että rinovirustyyppejä on ainakin 150 kappaletta. Tämän lisäksi virus voi mutatoitua hyvin nopeasti vastustuskykyiseksi käytetyille lääkkeille.

Aiemmista lähestymistavoista poikkeavasta ratkaisusta olisi erityisesti hyötyä esimerkiksi astmaa sairastaville henkilöille, joille flunssa on paljon vakavampi terveysriski kuin harmiton ohimenevä nuhakuume.

Tutkijoiden mukaan ratkaisuna on kehitellä lääkkeitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa ihmissolujen yhden entsyymin kanssa. Lääkkeet taltuttaisivat viruksen muuntautumisprosessin kohti täyttä vastustuskykyisyyttä.

”Virukset kaappaavat isäntäsolunsa valmistaakseen lisää kopioita itsestään. Tämä eräs entsyymi on yksi niistä isäntäentsyymeistä, jonka virus kaappaa”, kertoi tutkimukseen osallistunut brittiläisen Imperial College London -yliopiston vieraileva professori Roberto Solari The Guardianille.

Tutkijat analysoivat kyseisen entsyymin kanssa vuorovaikutuksessa olevia molekyylejä. Entsyymi kytkee rasvahappomolekyylejä valkuaisaineisiin.

Kahdella tarkastelluista molekyyleistä ei ollut paljoakaan vaikutusta entsyymiin itsessään. Tutkijaryhmä käytti oivaltamaansa kemiallista yhdistettä molekyylien yhteen nivomisessa, ja yhdessä ne estivät entsyymiä toimimasta normaalisti.

Normaalin mekanismin tukkiminen oli tärkeää, sillä virus käyttää entsyymiä valkuaisainepinnoitteen asentamisessa sen geneettisen materiaalin ympärille.

”Kun estämme rasvahappomolekyylien normaalin kulun, pinnoite ei asetu, eikä virus paketoi perintöainestaan pinnoitteen alle. Virus silti tuottaa omia geenejään ja pinnoitteensa, mutta koska pinnoite ei asetu niin kuin sen pitäisi, ei virus myöskään monistu”, selitti professori Solari The Guardianille.

Tutkijaryhmän mukaan näyttäisi siltä, että yhteen nivotut molekyylit näyttäisivät pysäyttävän viruksen lisääntymisen kokonaan jopa kolmen tunnin ajaksi tartunnasta molekyylien yhdistämisen ajankohtaan katsomatta.

Nivomismenetelmällä on kuitenkin vielä pitkä matka edessään valmiiksi lääkkeeksi muuntautumisen polulla. Testejä on toistaiseksi suoritettu vain petrimaljalla makaavilla ihmissoluilla. Kehitystyö on vasta siis lapsenkengissä, ja on vielä paljon asioita, mitä tutkijat eivät vielä tiedä esimerkiksi molekyylejä yhteen nivovan kemiallisen yhdisteen myrkyllisyydestä.