Brittiläisen Yorkin yliopiston sekä British Museum -museon tutkijat ovat löytäneet yli 3 000 vuotta vanhan kyproslaisen kannun sisältä jäämiä nykyisin huumausaineeksi luokiteltavasta oopiumista.

British Museumin kokoelmista löydetyn sinetöidyn astian kaltaisten antiikkisten savikannujen on jo pitkään epäilty liittyneen jollain tavalla oopiumin käyttöön ulkoisten muotojen puolesta. Astioiden alemmat osat näyttävät oopiumiunikon pallomaiselta kodalta.

Kota muodostuu kasvin kukinnan jälkeen, ja sen sisältä saadaan valkeaa maitiaisnestettä, joka sisältää päihdyttäviä yhdisteitä. Nestettä keitetään, ja tuloksena on raakaoopiumikiteitä, joita poltetaan useimmiten piipulla päihtymistarkoituksessa.

Kyseisiä savikannuja on löydetty arkeologisten kaivausten yhteydessä Egyptistä ja Syyriasta, minne niiden uskotaan kulkeutuneen valmistuspaikastaan Kyproksen saarelta.

Brittitutkijoiden alustavassa analyysissä saatiin selville, että kannusta löydetyt jäämät pitivät sisällään pääosin kasviöljyä. Myös oopiumin kasviemäksistä, joihin kuuluvat muun muassa kodeiini ja morfiini, oli kuitenkin merkkejä kasviöljyjäämien seassa.

”Havaitsemamme kasviemäkset olivat sellaisia, joiden olemme todenneet kestävän hajoamista parhaiten. Tämä tekee niistä myös parempia kohdeaineita muinaisissa jäämissä kuin laajemmin tunnetut opiaatit, kuten morfiini”, sanoi tutkimuksessa mukana ollut Yorkin yliopiston tohtori Rachel Smith.

”Löysimme kasviemäkset hajonneesta kasviöljystä, joten jäljelle jää kysymys siitä, miten oopiumia ollaan voitu käyttää tässä kannussa. Onko se (oopiumi) voinut olla yksi aineosa muiden joukossa öljypohjaisessa seoksessa vai onko kannua käytetty uudestaan öljyn säilömiseen oopiumin jälkeen vai ehkä johonkin täysin muuhun?” Smith jatkoi.

Aiemmat tutkimukset ovat esittäneet, että erikoisia savikannuja olisi voitu käyttää oopiumin jäämiä sisältävän unikonsiemenöljyn säilömiseen. Öljyä on käytetty ihmisen rituaalisessa voitelussa sekä hajuvesissä.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun muinaisten kyproslaisten kannujen ja oopiumiunikon yhteyden todistamiseksi on kyetty esittämään luotettavaa kemiallista todistusaineistoa.