Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tutkijat ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa mittaamaan ja kuvaamaan, kuinka nopeasti kuolema etenee, uutisoi New Scientist -tiedelehti verkkosivuillaan.

Science-tiedelehden verkkosivuilla julkaistun tutkimusraportin mukaan kuolema leviää munasolussa aallon lailla 30 mikrometriä minuutissa ja kulkee täten 1,8 millimetrin tuntivauhtia.

Monisoluisten eläinten solut heittävät henkensä useimmiten yleisen hyvän vuoksi.

Ensin solun sisäinen koneisto tuhoaa itsensä lähes läpikotaisin. Tämän jälkeen solu hajoaa kokonaisuudessaan.

Jotkin solut käyvät läpi ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin kehityksen aikana. Apoptoosi tapahtuu solujen jakautumista ohjaavien geenien käskystä ja on yksi osa yksilönkehitystä. Kyseinen prosessi huolehtii esimerkiksi sormien eriytymisestä kohdussa. Toiset solut taas laukaisevat apoptoosin esimerkiksi syövän ehkäisemiseksi tai viruksen leviämisen pysäyttämiseksi.

Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan on ollut jo jonkin aikaa selvää, että kun ohjelmoitu solukuolemamekanismi on käynnistetty, leviää signaali siitä nopeasti solun sisällä.

Kukaan ei ole kuitenkaan tutkinut sitä, miten signaali leviää – ennen kuin nyt.

Stanfordin tutkijat ovat nyt osoittaneet, että toisin kuin jokin solun läpi matkaava kemiallinen signaali, kuolema etenee ”laukaisinaaltona”. Aalto saa aikaan yhden solunosan itsetuhon, josta saa alkunsa dominoefektimäinen tapahtumasarja, missä solun eri osat tuhoavat itsensä toinen toisensa jälkeen.

Tieteilijät saivat ”laukaisinaallosta” vihiä, kun he eristivät solulimaa sammakonkudusta ja asettivat sen ohueeseen putkiloon.

Solulima sisälsi ”lokeroita”, jotka olivat täynnä vihreänä hohtavaa valkuaisainetta. Valkuaisaine näyttäytyi putkilossa tutkijoiden silmille kirkkaan vihreinä pisteinä.

Tutkijaryhmä asetti putkilon toisen pään punaiseksi värjättyyn näytteeseen, joka oli eristetty solusta, joka oli jo käynyt läpi ohjelmoidun solukuoleman.

Kun sammakonkudusta saadun soluliman ”lokerot” alkoivat tuhoutua omatoimisesti, vihreät pisteet katosivat paljastaen kuoleman etenemisvauhdin putkilossa. Häviävien vihreiden pisteiden aalto levisi paljon nopeammin kuin punaiseksi värjätty näyte.

Tieteilijät kuvasivat samalla  koskemattoman munasolun halki etenevän kuoleman aallon. Kun kuolema kulki solun lävitse, muuttui solun ulkoisen kalvon väri.

Stanfordin samaisen tutkijatiimin aiemmat tutkimustulokset ovat havainnollistaneet, että myös solunjakautumisen prosessi levittäytyy solussa ”laukaisinaaltona”.