Lumisateet ovat lisääntyneet Etelämantereella kymmenen prosenttia viimeksi kuluneiden 200 vuoden aikana. Lumen kertyminen mantereelle hidastaa hieman yleistä merenpintojen nousua.

Tohtori Liz Thomas esitteli tutkimustuloksiaan European Geosciences Unionin (EGU) yleiskokouksessa Itävallassa tällä viikolla. Hän on tutkija Iso-Britannian kansallisessa tutkimuslaitoksessa British Antarctic Surveyssä (BAS).

Tutkimusartikkeli on julkaistu EGU:n lehdessä Climate of the Past. Aiheesta uutisoi BBC.

Vaikka lunta jää enemmän Etelämantereen pinnalle, se ei kuitenkaan kompensoi merenpintojen nousua, joka aiheutuu mantereen ympäriltä sulavasta jäästä.

Vuosittainen lumisateen lisäys Etelämantereelle oli noin 272 miljardia tonnia vuosina 2001–2010 verrattuna vuosiin 1801–1810. Vuosittainen määrä vastaa vettä, joka tarvittaisiin upottamaan Uusi-Seelanti metrin syvyyteen.

Tutkimusryhmä analysoi 79 jäänäytettä, jotka oli porattu eri puolilta mannerta. Pitkät sylinterit jäätynyttä materiaalia ovat itseasiassa vuosikausia kasaantunutta lunta. Aiemmin tutkittavana on ollut vain 16 näytettä.

Näytteitä analysoimalla on mahdollista määrittää, sateiden ajankohta sekä sademäärät. Yksi käytetty merkkiaine, vetyperoksidi, erottaa vuodet ja jopa vuodenajat toisistaan. Se on fotokemiallinen tuote, jota syntyy, kun vesihöyry kohtaa auringonvalon.

Thomasin mukaan Etelämantereen tutkimus on keskittynyt jäätikköjen pienenemisen analysointiin satelliittikuvista. Lumisateen määrän muutoksesta ei hänen mukaansa ole ollut tähän mennessä hyvää käsitystä.

Tutkijan mukaan tulos ei kiistä satelliittikuvista tehtyjä havaintoja, joiden mukaan jäätiköt pienenevät ja ohenevat.

”Teorian mukaan kun Etelämanner lämpenee, ilmakehän pitäisi säilyttää enemmän kosteutta. Tämän pitäisi puolestaan kasvattaa lumisademääriä. Tutkimuksemme osoittaa, että juuri näin jo tapahtuu”, sanoo Thomas BBC:n uutisessa.

Etelämantereen lumisademäärien tutkimuksen kerättiin 79 porausnäytettä ympäri manteretta.