Ihmislajit kohosivat kyyrystä pystykävelijäksi paljon aiemmin kuin on luultu.

Kävely pystyssä onkin ilmeisesti jo 4,4 miljoonaa vuotta käytetty liikkumistapa. Uusi tutkimus varhentaa liikkumistyylin pystyyn nousua 1,3 miljoonalla vuodella. Jotkut ihmislajin varhaiset versiot pystyivät liikkumaan pystyasennossa ilman, että ne menettivät kykyään kiipeillä puissa.

Tällaiseen tulokseen päätyivät New Yorkin City-yliopiston evoluutioantropologit. Tutkimusryhmän analyysi on julkaistu tiedelehdessä Proceedings of the National Academy of Sciences. Aiheesta uutisoi Science.

Tutkimusryhmä vertasi, kuinka ihmiset, ihmisapinat ja apinat käyttävät lonkkia, jalanluita ja lihaksia kävelyyn ja kiipeilyyn.

Opiskelija Elaine Kozma kuvasi simpansseja, bononoja, gorilloja ja gibboneita sekä muita kädellisiä eläintarhassa. Taltiointien perusteella hän mittasi tarkat jalkojen ja lonkkien kulmat, kun nämä lajit kävelevät pystyasennossa.

Sen jälkeen hän laski, kuinka paljon luihin ja lonkkaan kohdistuu painetta, kun raajat ovat ääriulottuvuudessaan. Tämän perusteella Kozma havaitsi, että apinat laittavat paljon painoa massiivisille reisille, reisilihaksille ja polville. Samat voimat auttavat niitä liikkumaan puissa.

Ihmisellä puolestaan on lyhyempi, alempi osa lantioluusta (”istuinluu”). Sen ansiosta ihminen voi ojentaa jalat suoriksi niin, että se tuottaa vähemmän painetta takareisiin ja polveen.

Kun ihminen ottaa askeleen, lantioluuhun kiinnittyvät lihakset heilahtavat laajemmassa kaaressa edestä taakse kuin muilla ihmisapinoilla. Näin ihminen voi askeltaa pidemmin.

Lonkkaluun osan ”istuinluun” (vihreällä) koko ja suuntautus määrittää liikelaajuutta (keltainen kulma) kädellisten askeleissa. Lisäksi se määrittää, kuinka paljon jaloissa on voimaa reisissä pystykävelyyn tai puissa kiipeilyyn. ( E.Kozma et al. / PNAS10.1073, 2018)

Samassa tutkimuksessa tutkijaryhmä mittasi myös kolmen muinaisihmisen lonkan ja jalanojentajien liikkuvuuden. ”Lucyllä”, 3,1 miljoonaa vuotta vanhalla Australopitheus-lajin edustajalla oli uuden tutkimuksen mukaan täysi ihmisen liikkuvuus lonkissa ja jaloissa. Tämä siitä huolimatta, että lajin edustajilla oli edelleen piirteitä, jotka helpottivat niiden liikkumista puissa.

Tutkijoiden mukaan jopa tätä varhaisemmat ihmislajit ovat saattaneet kyetä ottamaan askeleita suorin jaloin.

”Ardi” (Ardipithecus ramidus) on 4,4 miljoonaa vuotta vanha ihmislajin edustaja. Sillä oli lonkkaluut, jotka mahdollistivat lonkankoukistajien toiminnan samaan tapaan kuin nykyihmisellä. Tämä siitä huolimatta, että sillä oli pitkä, apinamainen lantioluu.

Tutkijoiden mukaan tämä kertoo joustavasta sopeutumisesta, mikä mahdollisti liikkumisen pystyssä tehokkaasti, mutta myös kiipeilyn puissa.