Eurooppassa asuneet esihistorialliset metsästäjä-keräilijät pysyivät suurelta osalta omissa ryhmissään satoja vuosia sen jälkeen, kun ensimmäiset maanviljelijät olivat saapuneet Anatolian niemimaalta noin 6 500 eaa.

Wyomingin yliopiston tutkijat osallistuivat laajaan kansainväliseen tutkimukseen. Heidän artikkelinsa on keskiviikkona julkaistu Nature-tiedelehdessä.

Tutkimus vahvisti, että Pohjois- ja Länsi-Euroopan ensimmäiset maanviljelijät saapuivat alueelle Kaakkois-Euroopan kautta.

Suurimmaksi osaksi metsästäjä-keräilijät ja varhaiset maanviljelijätulokkaat pysyttelivät erillään. Tutkijoiden mukaan syynä oli se, että kohdakkain joutuivat metsästäjä-keräilijöiden tuhatvuotiset perinteet ja uusien väestöjen erilainen elämäntyyli ja olemus.

Joillakin alueilla tosin ryhmät sekoittuivat nopeasti.

Kroatiasta löytyneet kaksi luurankoa ovat osa tutkimusta, jolla pyrittiin hahmottamaan varhaisten eurooppalaisten muuttoreittejä. (Kuva Darko Komšo)

Tutkimuksessa on analysoitu dna:ta 225 ihmisen luurankonäytteistä. Tutkitut olivat eläneet Kaakkois-Euroopassa 12 000–500 eaa. Luurangot olivat löytyneet luolasta Kroatiassa.

Tutkimus varmensi aiempia käsityksiä esihistoriallisista muuttoreiteistä Eurooppaan. Niiden mukaan ensimmäiset maanviljelijät saapuivat neoliittisella kaudella (noin 6 500 eaa) Anatoliasta ja levittäytyivät Eurooppaan.

Toinen muuttoaalto tapahtui pronssikaudella (3 000–2 500), kun Euraasian aroilta muutti kansoja Eurooppaan ja syrjäytti suuren osan väestöstä.

Tutkijoiden mukaan tulokset avartavat käsitystä muuttoaaltojen vaikutuksista väestön sekoittumiseen. He toivoisivat pääsevänsä tekemään jatkotutkimuksia, joissa aineistoina olisi näytteitä pronssi- ja rautakausilta sekä Rooman valtakunnan ja keskiajalta.

Jos näiden aikojen ihmisten perimää ja nykyihmisten perimää verrattaisiin, saataisiin paljon uutta tietoa, miten väestö on Euroopassa liikkunut ja sekoittunut.