Suureen osaan tieteellisiä tutkimuksiakin kannattaa suhtautua varauksella, kertoo immunologian tohtori Timothy Errington BBC:lle.

Virginian yliopiston avoimen tieteen keskuksen (Centre for Open Science, COS) tohtori Errington on työskennellyt tieteellisten tutkimusten toistamisen parissa lähes kymmenen vuoden ajan.

COSin tavoitteena on lisätä tieteellisen tutkimuksen avoimuutta, moraalia ja toistettavuutta. Tätä tavoitetta vastaan organisaatio aloitti The Reproducibility -projektin vuonna 2008.

Projektissa yritettiin toistaa sata valikoitua psykologista tutkimusta tiedejulkaisussa ilmestyneiden tutkimusraporttien pohjalta.

Alkuperäisistä tutkimuksista 97% oli saavuttanut merkittäviä tuloksia. Mahdollisimman tarkasti toistettuina Errington työryhmineen onnistui toistamaan tulokset vain 37 prosentissa tutkimuksista. Monen tutkimuksen kohdalla tulokset eivät olleet läheskään niin merkittäviä kuin alkuperäisessä tutkimusraportissa kerrotaan. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Science-lehdessä vuonna 2015.

Ilmiö koskettaa koko tieteen kenttää

Tämän jälkeen COS jatkoi projektia syöpätutkimuksien kohdalla. Toistettaviksi valittiin viisi merkittävää syöpätutkimusta.

Vain kahden tutkimuksen tulokset onnistuttiin toistamaan tyydyttävästi. Kaksi tutkimusta osoittautui ei-vakuuttaviksi ja yhden tutkimuksen tuloksia tiimi ei onnistunut toistamaan alkuunkaan.

Toistettavuuden vaikeus luo tarpeettomia haasteita tutkijoille ja lääkkeiden kehittäjille, jotka tarvitsevat vahvan tutkimusperustan uusien lääkkeiden tuomiseksi markkinoille.

Vuonna 2016 Nature-julkaisussa ilmestynyt tutkimusraportti osoittaa, että yli 70% tutkijoista on epäonnistunut yrityksessään toistaa kollegojensa tekemiä tutkimuksia. Kyselyyn osallistuneista yli 1500 tutkijasta yli puolet kertoi epäonnistuneensa toistamaan edes omia tutkimuksiaan.

Tutkimukseen osallistuneista 52 prosenttia piti toistettavuuskriisiä todellisena ilmiönä. Jopa yhdeksän kymmenestä vastaajasta piti ongelmaa ainakin lievänä kriisinä.

Sensaatiohakuisuus syö tieteen todellista perustaa

Tutkimusraporteissa osoitettuja menetelmiä matkimalla tulokset pitäisi olla mahdollista toistaa. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole.

Raportteja siistitään ja ne muotoillaan usein niin, että tulokset vaikuttavat mahdollisimman vankoilta.

”Tulokset esitetään lukijoille ruusunpunaisen filtterin läpi. Raportteihin kirjoitetaan vain mielenkiintoisimmat ja jännittävimmät tulokset”, professori Marcus Munafo Bristolin yliopistosta kertoo.

Cambridgen yliopiston tutkija Dame Ottoline syyttää ilmiöstä vallitsevaa kulttuuria:

”Kyse ei ole tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. Kulttuurimme yksinkertaisesti kannustaa sensaatiotutkimuksiin tieteellisen sisällön kustannuksella. Kuitenkin suurin osa tieteellisestä työstä on aiempien tutkimuksien vahvistamista. Instituutit ja yliopistot, jotka tutkimuksia rahoittavat, mittaavat menestymistä julkaisujen näkyvyydessä.”

Ottolinen mukaan kriisiin ei ole yhtä syyllistä, vaan kehitys on kaikkien tutkimustoimijoiden harteilla. Ongelman korjaaminen vaatii kollektiivista korjausliikettä tutkijoiden, rahoittajien, tiedejulkaisujen ja instituutioiden toiminnassa.