IMZ Wolf on tehty Irbitskin moottoripyörätehtaan ja moskovalaisen moottoripyöräkerhon Night Wolvesin yhteistyönä. Tuloksena on puhdasverinen venäläinen tehdascustom, joka herättää huomiota enemmän kuin amerikkalaiset kilpailijansa.

Uralina paremmin tunnettuja IMZ-moottoripyöriä on valmistettu lähes muuttumattomana toisesta maailmansodasta lähtien. Mallia on otettu BMW-moottoripyöristä. 1950-luvulle saakka pyöriä tuotettiin pelkästään armeijan käyttöön. Tehtaan uusin malli Wolf esiteltiin vuonna 1998. Tuotannon aloittamista hidastivat tiukkenevat päästömääräykset, malli saatiin sarjatuotantoon vasta pari vuotta myöhemmin.

Wolf on muunnettu customiksi Solo Classic -perusmallista. Runko on kokonaan erilainen perusmalliin verrattuna. Takarunkoa on madallettu ja keulakulmaa loivennettu, polttoainetankki ja satula on vaihdettu sulavampimuotoisiin. Ohjaustanko on korkeaa mallia. Loppusilauksen antavat kahdet kuljettajan jalkatapit. Wolf on kenties ainoa moottoripyörä maailmassa, jossa myös etujalkatapeilla on tieliikennekäyttöön hyväksytyt hallintalaitteet.

Pyörä on varustettu sähkö- ja poljinkäynnistyksellä. Kylmäkäynnistyksiä varten normaalin rikastimen lisäksi imuilmanottoa voidaan kuristaa. Ennen käynnistystä imuilmanotto suljetaan ja rikastin kytketään päälle. Tämän jälkeen pyöritetään moottoria ilman sytytysvirtaa polkimen avulla. Näin koneelle saadaan tarpeeksi polttoainetta. Vasta tämän jälkeen kytketään sytytysvirta ja käynnistetään moottori. Menettely on tarpeen vasta pakkaskeleillä.

Moottori vetää tärinättömästi ja mukisematta suurimmalla vaihteella jo 40 km/h nopeudesta alkaen. Vauhdin lisääntyessä voi siirtää jalat etutapeille. Taemmilta tapeilta varsinkin jarrun käyttö oli hankalaa. Poljin oli niin sisällä pyörässä, ettei jalkaterä luontevasti taivu ahtaaseen koloon sylinterin alle. Käsihallintalaitteet ovat eurooppalaisia osto-osia, ja ne toimivatkin hyvin. Kytkimet ovat tuttuja Yamahan Drag Star -malleista. Pyörä on omimmillaan mutkikkaalla asvalttitiellä. Leveän ohjaustangon ansiosta pyörä kääntyy kokoisekseen herkästi ja kallistusvarat ovat riittävät pyörän ominaisuuksiin nähden.

Pienillä muutostöillä Ural Wolfista saa merkittävästi mukavamman kulkupelin. Vaihtamalla ohjaustanko matalampaan ja muuttamalla jalkatappien ja polkimien sijoituksia saa ajoasennon paremmaksi. Pinnaamalla vanteet uudelleen kyyti tasoittuu kummasti. Säätämällä kaasuttimet uudelleen moottorin vääntö ja käytös paranevat; samalla myös kulutus laskee, kun kaasuun vastaavuus paranee. Ural tarjoaa täysveristä customkyytiä ja näyttävyyttä huomattavasti pienemmällä rahalla kuin japanilaiset kollegansa, amerikkalaisista puhumattakaan.

(Tiivistelmä Janne Tervolan artikkelista TM 1/03, s. 64-65)