Keski-Aasiassa sijaitsevaa Kazakstanin tasavaltaa ei yleensä lueta demokratian ja ihmisoikeuksien kärkimaihin. Oppositioon kuuluminen on vaarallista, ja kriittiset toimittajat joutuvat yllättävän usein liikenneonnettomuuksiin.

Moni asia entisessä neuvostotasavallassa pyörii presidentti Nursultan Nazarbajevin ympärillä. Nazarbajev on ollut virassaan vuodesta 1990, ja 77-vuotiaan presidentin on pian mietittävä, millaisen perinnön hän jättää maalleen.

Kazakit ovat alkujaan turkkilais-tataarilainen paimentolaiskansa, eikä kieltä ole aluksi lainkaan kirjoitettu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että perintönä on kieli, jota ei voi kirjoittaa internetissä – ei ainakaan kovin helposti.

Ongelman ydin on aakkosissa. Kazakit ovat alkujaan turkkilais-tataarilainen paimentolaiskansa, eikä kazakin kieltä ole aluksi lainkaan kirjoitettu. Siten sen äänteille ei ole omaa kirjainmerkistöään.

Satojen vuosien ajan kieltä kirjoitettiin arabian aakkosilla, sitten hetken aikaa 1900-luvun alussa latinalaisilla aakkosilla, kunnes Josif Stalinin aikana kaikki Neuvostoliiton turkkilaiset kielet siirrettiin mukautettuihin kyrillisiin aakkosiin.

Jotta eteläiset kansat eivät osaisi lukea toistensa kieliä ja kokisi siten liiallista yhteenkuuluvuutta – ja alkaisi kapinoida Neuvostoliiton keskusjohtoa vastaan – kehitettiin kyrillisistä aakkosista varmuuden vuoksi noin 20 eri versiota.

Stalinin ajoista juontuu myös nyt käsillä oleva ongelma.

Kazakstanin pääkaupunki Astana on tunnettu kiiltävästä pinnastaan. (Kuva Wikimedia Commons)

Kazakit haluavat kuitenkin palata latinalaisiin aakkosiin, koska se olisi irtiotto maan neuvostomenneisyydestä.

Aikaisemmin Nazarbajev on karttanut muutosta, sillä se olisi saattanut hermostuttaa maan noin 40 prosentin venäläisväestön. Venäläisten määrä on kuitenkin laskenut noin 20 prosenttiin, ja presidentti on perustanut ”Kansallisen komission yhteiskunnan modernisoimiseksi”.

Mutta miten kazakin kieltä sitten kirjoitettaisiin latinalaisin eli meidänkin käyttämin aakkosin? Kielessä on äänteitä, joille ei suoraan löydy latinalaisia kirjainmerkkejä.

Mallia ei voi myöskään suoraan ottaa Uzbekistanista, joka vaihtoi latinalaisiin aakkosiin vuonna 1999, sillä kielten kyrilliset kirjoitustavat eivät olleet samanlaiset.

Hyviä vaihtoehtoja on kaksi. Kotoperäiset äänteet voidaan kirjoittaa kirjainten muunnoksilla, kuten väkäsillä ja pisteillä. Niin tehdään esimerkiksi turkin kielessä (kirjaimet ç, ğ, ş) tai suomessa (kirjaimet ä ja ö).

Vaihtoehdot eivät kuitenkaan preseidentti Nazarbajeville kelvanneet.

Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa yksi äänne useammalla merkillä, kuten englannissa ja lukuisissa muissa eurooppalaisissa kielissä (kuten myös ”äng-äänne” suomessa).

Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan preseidentti Nazarbajeville kelvanneet. Erikoismerkkejä kun ei voi kirjoittaa ”standardinäppäimistöllä”, vaan ne vaatisivat mukautetun turkkilaistyylisen näppäimistön.

Usean kirjainmerkin vaihtoehto sai New York Timesin mukaan alkujaan lämpimämmän vastaanoton presidentin lähipiirissä, kunnes presidentti veti hihastaan jokerikortin: kieltä aletaan kirjoittaa latinalaisin peruskirjaimin ja kirjaimien väliin sijoitettavin heittomerkein eli apostrofein. Siis suunnilleen näin: s’i’i’e.

Tämä ”uuskazakki” on paitsi hankalaa kirjoittaa, se myös näyttää varsin villiltä.

Kazakin kieltä kirjoitettuna kyrillisillä aakkosilla sekä translitteroituna sovelletuille latinalaisille kirjaimille. (Kuva Youtube / Kazakh language with Zhannur)

Maassa, jossa presidenttiä on ollut tapana myötäillä, ehdotus sai poikkeuksellisen vastahankaisen vastaanoton.

Uutta kirjoitusasua olisi mahdotonta käyttää Google-hakujen kaltaisissa tietokonesovelluksissa, sanovat kriitikot. Lisäksi heittomerkkejä sisältävistä sanoista ei voi tehdä hashtag-aihetunnisteita, joiden varassa Twitter ja muut sosiaalisen median palvelut toimivat.

”Meidän pitäisi modernisoida kieltä, mutta me eristämme itsemme internetistä”, kritisoi NY Timesin haastattelema Aidos Sarym, poliittinen analyytikko ja viime vuonna perustetun kielenuudistuskomission jäsen.

Sarym haluaa muistuttaa presidentin ansiosta muilla yhteiskunnan sektoreilla, mutta lisää, että kieli on ”hyvin herkkä alue, jota ei voi sanella viralliselta taholta”.

On toistaiseksi epäselvää, miten kieli- tai oikeastaan kirjainpoliittinen ongelma Kazakstanissa tullaan ratkaisemaan.

Kun maata modernisoidaan, se hyvin todennäköisesti synnyttää myös uudenlaisia poliittisia ajatusmalleja maan kansalaisissa. Miten presidentin nykyinen sanelupolitiikka sitten kestää tätä muutosta – aakkosissa tai muissa maan asioissa – jää nähtäväksi.