Uusi satelliittidataan perustuva tutkimus osoittaa, että Kuussa on huomattavasti luultua enemmän vettä.

Muinaisten magmapurkauksien yhteydessä Kuun pinnalle muodostunut lasimainen kiviaines on tutkijoiden mukaan osoitus siitä, että Kuun vaippaan on varastoitunut huomattavan suuria määriä vettä.

Tutkijat olivat pitkään siinä uskossa, että vesi sekä muut helposti haihtuvat yhdisteet olisivat kadonneet Kuusta lähes kokonaan. Oletettavasti näin ei siis kuitenkaan ole.

Brownin yliopiston aiemmat, vuosien 2008 ja 2011 tutkimukset Nasan Apollo-lennoilla kerätyistä laavalasinäytteistä osoittivat, että näytteiden kiteisiin oli varastoitunut vastaavia määriä vettä kuin Maasta löytyviin basaltteihin. Tutkittujen kivien koostumuksesta noin 0,05 prosenttia oli vettä.

Löydökset herättivätkin keskeisen kysymyksen: edustavatko tutkitut kivinäytteet Kuun todellisia olosuhteita vai oliko tällaisten kivien kerääminen onnekas löytö?

Tähän kysymykseen vastatakseen tutkijat turvautuivat intialaisen Chandrayaan-1-satelliitin spektrometrin apuun. Kuun pinnalta kimpoavan valon aallonpituuksia selvitettyään he saivat selville, mistä mineraaleista ja yhdisteistä Kuun pinta koostuu.

He löysivät merkkejä vedestä lähes kaikilla tuliperäisillä alueilla – joka puolelta Kuun pintaa.

Väritetyt alueet kertovat veden läsnäolosta. Keltaisilla ja punaisilla alueilla vettä on suurempia määriä.

”Kuun tuliperäiset alueet näyttäisivät olevan rikkaita veden suhteen. Tämä kertoo siitä, että sama pätee todennäköisesti myös Kuun vaippaan”, tutkimuksen toinen kirjoittaja Shuai Li kertoo Brownin yliopiston tiedotteessa.

Löydöt herättävätkin uusia kysymyksiä Kuun muodostumisesta.

Kuun uskotaan syntyneen Marsin kokoisen kappaleen törmättyä Maahan varhain aurinkokuntamme alkuaikoina. Törmäyksestä aiheutuneen valtavan kuumuuden vuoksi on pidetty epätodennäköisenä, että veden muodostamiseen tarvittava vety olisi säilynyt.

”Jollain tavalla vesi kuitenkin selvisi, tai sitten se on kulkeutunut Kuuhun asteroidin tai komeetan mukana ennen Kuun täydellistä kiinteytymistä. Veden tarkka alkuperä on edelleen suuri kysymysmerkki.”

Nasan rahoittama tutkimus julkaistiin Nature Geoscience -tiedejulkaisussa.