Muutoksia tapahtuu koko ajan ympärillämme ja myös meissä itsessäkin. Osa on ulkoisia, jopa melko selvästi havaittavissa. Harvemmin nähdyt tuttavat huomaavat orastavan kaljuuden tai vyötärölle kertyvän rasvakerroksen. Osa muutoksista ja kehityksestä on piilossa, ja vain tarkka tutkiminen paljastaa ne. Mikä mahtaa olla tilanne, kun puhutaan autoista?

Opel Corsa 1,4i vm. 1991

Opel Corsa 1,0i vm. 2001

Nissan Sunny 1,6 LX vm. 1990-1991

Nissan Almera 1,8 vm. 2001

Ford Sierra 2,0i vm. 1991

Ford Mondeo 1,8 vm. 2001

Volvo 740 GL Kartano 2,0 Aut. vm. 1991

Volvo V70 2,4T Aut. vm. 2001

Miten auto ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa? Haimme vastausta kysymykseen keräämällä neljä vertailuparia, joissa toinen auto edusti kymmenen vuoden ikäisenä suomalaista keskiarvoa ja toinen oli vastaava uusi malli.

Vertailuautot valitsimme muun muassa kokoluokkien ja vuoden 1991 ensirekisteritilastojen pohjalta. Listaykkösestä Toyota Corollasta haaveilimme, mutta tyydyimme kakkossijan Nissan Sunnyyn, joka myös edustaa japanilaisten autojen kehitystä. Silloisten pikkuautovertailuiden kestovoittajaa Fiat Unoa ajattelimme luokkansa edustajaksi, mutta koska sen vertailukohteena olevasta Fiat Puntosta on tässä samassa lehdessä 60 000 kilometrin käyttötesti, jätimme sen pois. Tilalle otimme myös Välimeren rannikkovaltiossa valmistetun Opel Corsan, joka oli 1991 omassa luokassaan rekisteröintilistojen kakkonen, ja vertailuautoksi juuri uudistuneen Corsan. Ylemmästä keskiluokasta nousi esille selvä ehdokaspari, Ford Sierra vastaan Mondeo. Sierra edusti pitkään markkinoilla pysynyttä perinteistä takavetoista mallia, kunnes Ford käänsi vetopyörien paikan Mondeossa toiseen päähän autoa. Suurten joukossa yhtä selvästi tuli esille Volvo, joka pitkäaikaisen farmariautoperinteensä kunniaksi sai edustaa kokoluokkansa lisäksi myös kyseistä korimallia.

Autoissa kasvua on tapahtunut joka suuntaan. Myös muodot ovat pyöristyneet kymmenessä vuodessa. Yleensä saman mallinimen alla oleva auto on uuden mallin tullessa entistä pidempi, leveämpi ja korkeampi. Painossa on vielä enemmän eroja. Jotta autot täyttäisivät yhä kovemmaksi käyvät normit, on peltiä vahvistettava, jottei auto puristuisi kasaan. Tietokonelaskennan avulla voidaan entistä paremmin selvittää, minne lisävahvistuksia tarvitaan. Toinen syy painon lisääntymiseen on varustelutason parantaminen, esimerkiksi sähköikkunat kuuluvat jo monen auton vakiovarusteisiin.

Tämän päivän autossa on enemmän tietokonekapasiteettia kuin ensimmäisten Kuussa kävijöiden avaruusasemilla. Toisaalta nämä hienot ja monimutkaiset laitteet helpottavat autojen huoltoa ja säätöä. Kun ei ole enää mekaanisesti kuluvia osia, ei niitä tarvitse säätää sopivaan toimintavälykseen. Eikä myöskään tarvitse miettiä, milloin tuli viimeksi laitettua rasvaa määrättyihin niveliin. Mutta toisaalta vian sattuessa tämän päivän autossa ei korjata enää mitään, vaan diagnoositietokoneen avulla tarkistetaan, mikä laite antaa virheellisen koodin, ja vaihdetaan se. Etsintä ja varsinainen vaihtotyö käyvät nopeasti, mutta tapahtuu kuluttajan kukkaron kustannuksella. Viiden pennin komponentin hajoaminen aiheuttaa tuhansien markkojen menon.

Kymmenen vuotta vanhat autot eivät onneksi ole vielä vanhuuden kynnyksellä. Ne ovat virkeitä vielä pitkään, koska niihin on syntymähetkellä pumpattu senhetkisen tiedon mukaiset hyvät geenit, katalysaattorit ja elektroniset suihkutuslaitteet sekä sytytysjärjestelmät. Ne eivät vaadi kovinkaan paljon huoltoa, joten suurista ajomääristä huolimatta voidaan katsoa, että näillä on vielä paljon elinikää jäljellä. Noin viisi-kymmenen vuotta vanhemmille autoille, joissa on sukupolvea vanhemmat järjestelmät, ei voida antaa yhtä hyvää elinennustetta. Hyvässä hoidossa nekin toki selviävät vielä pitkään.

(Tiivistelmä Kari Pynnän artikkelista TM 8/01, s. 8-20)