Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Olin vajaat kaksi vuotta sitten Valenciassa koeajamassa Ford Focus RS:ää. Ajoparinani oli toimittaja Antti Liinpää, jonka kanssa matkantekomme sujui erittäin asiallisesti, yhtä episodia lukuun ottamatta.

Reitin varrella oli Fordin järjestämä kahvitauko. Imaistuamme nopeat espressot kapeisiin ja kuiviin poskiimme, olimme valmiita jatkamaan.

Lähtöä tehdessämme, tuli Fordin henkilökunta varoittamaan meitä kymmenen kilometrin päässä olevasta tutkasta. Paikallinen virkavalta oli kuulema pitänyt nopeusvalvontaa koko kaksi viikko kestäneen tilaisuuden ajan.

Mutta… sitten tuli harmitus. Kahden kilometrin päästä pysäytyspartio ohjasi meidät sivuun.

Kiitimme vinkistä, mutta ajattelin samalla, että maantiellä ajetaan aina nopeusrajoituksen mukaan. Mutta joo, hyvä tietää.

Etenimme leppoisasti rauhallisen kauniissa maalaismaisemassa. Sitten eteemme ilmestyi poikkeuksellisen hitaasti etenevä Renault Kango. Aloitin ohituksen miltei heti. Ohituksen aikana huomasin tien vieressä seisovan Seat Ibizan, joka valvoi nopeuksia. Ai niin!

Ajoimme kuitenkin ohituksessakin niin hitaasti, ettei harmitus ehtinyt vallata mieltämme.

Emme olleet pitkään aikaan nähneet nopeusrajoitusta, mutta epäilimme sen olevan 90 km/h tai 100 km/h, sillä tie oli leveä ja hiljainen.

Mutta… sitten tuli harmitus. Kahden kilometrin päästä pysäytyspartio ohjasi meidät sivuun. Alueella oli ollut nopeusrajoitus 50 km/h, ja minulla oli ohituksessa ollut 62 km/h. Asia selvä. Rikos oli tehty. Kädet ylös.

Sakon suuruus oli heti maksettuna 150 euroa, myöhemmin tuplat. Maksoin heti, tai en ihan heti. Sakon maksaminen kesti miltei puolitoista tuntia, vaikka olin ainoa asiakas.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

499 euron Volvo sammui kahdensadan metrin ajon jälkeen – Myyjä tuli kysymään hyväntuulisesti: ”Oliko hyvä ajaa?”

Avasimme kalliin avo-Bentleyn katon, ja sieltä kuului erittäin pahaenteinen ääni

Tullivirkailija pyysi avaamaan pakettiautomme takaovet, ja hänen ensireaktionsa oli: ”Mamma mia!”

Etsimme oikeaa hotellihuonetta – suihkusta tuli ulos höyrypilven ympäröimä nuori nainen

Olin saanut Ladan kiihdytettyä 170 km/h nopeuteen – Juuri silloin kaasu juuttui kiinni, ja kiihdytys vain jatkui

Ajoin järven jäällä olevaan jättilätäkköön 150 km/h – Pitkään aikaan en nähnyt yhtään mitään

Saab-Valmetin toimitusjohtaja antoi minulle ”rekvisiitta-avaimet” – mutta kenelle ne kuuluivat?

Harjoittelin vähän kahdella renkaalla ajamista autolla – Jälkiä korjattiin muutama tunti

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään