Valtameret tekevät hidasta kuolemaa – eikä enää edes niin hidasta.

Valtamerten ”kuolleet vyöhykkeet”, joissa ei käytännössä ole lainkaan happea, ovat nelinkertaistuneet vuoden 1950 jälkeen, kertoo torstaina julkaistu uusi tutkimus. Lähellä rannikoita olevat alueet, joissa happea on hyvin vähän, ovat tuona aikana kymmenkertaistuneet.

Suurin osa merenelävistä ei voi selvitä hengissä näissä valtamerten kuolleissa vyöhykkeissä. Nykytrendit voivat johtaa laajamittaisiin kalakuolemiin ja sukupuuttoihin, mikä on riski myös monille ihmisille, joiden ruokavaliossa merenelävät ovat tärkeässä roolissa.

Hapettomien valtamerialueiden yleistyminen johtuu ilmaston lämpenemisestä, koska lämpimämmässä vedessä on vähemmän happea.

Rannikkoalueiden kuolleiden vyöhykkeiden leviäminen puolestaan johtuu muun muassa lannotteiden ja viemärivesien joutumisesta mereen.

Science-lehdessä julkaistu analyysi on ensimmäinen kattava katsaus valtamerien happitilanteeseen.

”Isot joukkokuolematapaukset Maan historiassa ovat olleet yhteydessä lämpimään ilmastoon ja happivajeesta kärsiviin valtameriin”, tutkimuksessa todetaan.

Map of the world, with low oxygen zones in ocean (blue) and coasts (red)

Kartassa näkyvät sinisellä valtamerialueet, joilla happipitoisuus on alhainen ja punaisella happikadosta kärsivät rannikkoalueet.

”Jos nykyinen suuntaus jatkuu, sinne me olemme menossa”, sanoo Guardian-lehdessä tutkimusta johtanut Denise Breitburg Smithsonian Environmental Research Centeristä.

”Seuraukset ihmisille ovat kuitenkin niin vakavia, että on vaikea kuvitella, että menisimme kovin pitkälle sitä tietä pitkin.”

Breitburg toteaa, että ongelma on hoidettavissa. Maailmalla on esimerkkejä siitä, että esimerkiksi jätevesiongelman korjaamisella on voitu parantaa rannikko- ja jokialueiden happitilannetta.

Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan rannikoiden läheltä on löytynyt jo ainakin 500 kuollutta vyöhykettä, kun niitä 1950-luvulla oli vain alle 50. Kaikilla alueilla seurantaa ei tehdä, joten todellinen kuolleiden vyöhykkeiden määrä voi olla paljon suurempi.

Avomeressä on luonnostaan alueita, joilla on vähän  happea. Yleensä tällaisia alueita on mannerten länsipuolella, ja se johtuu maan pyörimissuunnan vaikutuksesta merivirtauksiin. Nämä kuolleet vyöhykkeet ovat kuitenkin kasvaneet miljoonilla neliökilometreillä eli suunnilleen Euroopan unionin kokoisella alueella vuoden 1950 jälkeen.

Lisäksi valtamerien hapesta on kadonnut 2 prosenttia eli 77 miljardia tonnia vuoden 1950 jälkeen. Tämä vaikuttaa eläinten ja kasvien kykyyn kasvaa ja menestyä meressä.