Traktoriksi siitä ei ole, mönkijääkään siitä ei tule. Se on… niin, mikäs se loppujen lopuksi oikein onkaan?

Laitteen kehitystyö alkoi kolme vuotta sitten ja nyt se on myynnissä. Suomalaisen Valtran valmistama ajopeli on juridisesti traktori, eli rekisteröitynä sillä voidaan ajaa myös yleisessä liikenteessä.

Perinteisiin mönkijöihin verrattuna Valtra J13B-2 on metrin pitempi, 60 cm leveämpi ja kaksi kertaa painavampi. Mönkijöille soveltuville kapeille metsäpoluille sillä ei ole asiaa. Vain takavetoisena se jää myös kiinni sellaisiin mäkiin ja pehmeisiin maaston paikkoihin, joista mönkijä neliveto kytkettynä mennä porskuttaa eteenpäin.

Varsinaista maastoa lukuun ottamatta Valtra on kuitenkin suvereenisesti mönkijää parempi kulku- ja kuljetuspeli. Ensinnäkään se ei tarvitse tavarankuljetuksissa perävaunua, sillä sillä on itsellään melkoinen kuljetuskapasiteetti. Vetokoukku löytyy niin takaa kuin edestäkin, ja rekisteröintikelpoisena sillä voidaan liikkua myös yleisillä teillä. Kahden istuttavuus on myös melkoinen etu. Tien ulkopuolella liikuttaessa lyhyissä tilapäiskuljetuksissa voidaan hyödyntää myös lavaa, jonne mahtuu hyvin muutama kuljetettava.

Testasimme Valtraa muun muassa soramontussa, pellolla, perävaunua vetäen ja työntäen, kuljetimme sillä erilaista tavaraa ja pujottelimme vauhdilla asfaltille rakennetulla taitoajoradalla.

Koska siinä on vain takapyöräjarrut, sen perä lähti kaarrejarrutuksessa luonnollisesti aina luistoon ulkokaarteen suuntaan. Valtran ajettavuus kaarteissa on hyvä. Ja sitä paitsi – sehän on traktori!

Ajaminen on äärettömän helppoa ja hauskaa. Hammastanko-ohjaus toimii hyvin. Etuakseli on erillisjousitettu.

Kypärää ei lainsäädännön mukaan tarvita, eikä turvavöitäkään laitteessa ole.

Pikkuparannuksia Valtra kaipaisi. Suojakaaren kiinnitys ansaitsee selvän miinuksen. Ilman kaarta Valtran korkeus on 1,320 m, mutta suojakaaren kanssa 1,810 m. Kaari joudutaan irrottamaan, jos Valtraa esimerkiksi kuljetetaan sellaisessa katetussa perävaunussa, jonka korkeus on 180 senttimetriä tai vähemmän.

Laitteen suunnittelussa on epäilemättä ajateltu ainakin sellaisia liikkumis- ja kuljetustarpeita, joissa edetään lyhyt matka, noustaan hetkeksi pois ajoneuvosta ja lähdetään jälleen liikkeelle. Valtra soveltuisi siis hyvin esimerkiksi vapaa-ajan keskuksiin yleisliikkumisvälineeksi, kaupunkien isojen puistojen ja hautausmaiden hoitoon liittyvään ajoon ja ehkäpä jopa maatalouskäyttöönkin jonkinlaisena apuajoneuvon ja kauppakassin yhdistelmänä.

(Tiivistelmä Olavi Lempisen ja Kari Toivosen artikkelista TM 14/04, s. 112-113)