Omalla vahvistimella varustetut aktiivikaiuttimet on suunniteltu musiikin tarkkailuun ja kuunteluun lähietäisyydeltä, esimerkiksi tietokoneen äärellä. Niiden avulla musiikkistudion voi rakentaa vaikka makuuhuoneen perälle – kunhan kiinnittää huomiota akustiikkaan ja sijoittaa kaiuttimet oikein.

* Alesis M1 Active * Behringer B2031A * Fostex NF01A * M-Audio Studiophile BX8 * Phonic P8A * Profel Pro Audio 30 * Roland DS5A * Tannoy Reveal Active * Tapco S5 * Yamaha MSP5A

Nykypäivänä musiikkia tuotetaan huomattavasti pienemmällä rahalla kuin kymmenen vuotta sitten. Säveltäminen, äänittäminen, miksaaminen ja viimeistely tehdään näet lähes poikkeuksetta tietokoneen avustuksella. Moni musiikkityyli saattaa syntyä jopa alusta loppuun ilman perinteisiä instrumentteja. Jos kotona on jo sopiva tietokone ja ohjelmisto (TM 1/04 ja 14/04), suosittelemme mahdollisimman hyvälaatuisia tarkkailukaiuttimia, lyhyemmin ”monitoreja”.

Aktiivikaiuttimissa on oma sisäänrakennettu vahvistin, jolloin ne voi liittää vaikka suoraan tietokoneeseen. Vaikka tavalliset tietokonekaiuttimet ovat niin ikään aktiivirakenteisia, ne soveltuvat vain pelien ja elokuvien äänimaailman toistoon. Viittä muovista pikkuämyriä ja pöydän alle sijoitettavaa pönttöä ei näet tule käyttää musiikin tarkkailuun, koska ääni on usein värittynyt ja epäluonnollinen. Toisin sanoen, jos tarkkailukaiuttimet ovat huonolaatuiset, sointia saattaa säätää väärin perustein, jolloin lopputulos jää kauaksi toivotusta.

Koska löysimme taannoin vertailemiemme tietokonekaiuttimien (TM 19/04) joukosta pätevän tarkkailukaiutinparin (Behringer B2030A, parihinta 300 euroa), päätimme tällä kertaa selvittää luokkaa tyyriimpien monitoreiden laatutason. Hintaluokaksi muodostui näin 400–600 euroa parilta. Vertailuun mahtui lopulta kymmenen Suomessa myytävää aktiivikaiutinparia, joista jokainen on tarkoitettu musiikin tarkkailuun. Yhdistäviä piirteitä riittää: kaikki ovat parempia kuin tyypilliset tietokonekaupoissa tarjottavat muovituokkoset. Lisäksi niissä hyödynnetään kahta kaiutinelementtiä ja sisäänrakennettua vahvistinta.

Ainoastaan yksi valmistaja on rakentanut tuotteensa umpikoteloon – muut käyttävät niin sanottua bassorefleksirakennetta. Vaikka yhtäläisyydet loppuvat tähän, kaikilta tarkkailukaiuttimilta on silti lupa odottaa tasapainoista ja erottelevaa sointia.

Aktiivikaiuttimet kytketään tietokoneeseen tai sen ulkoiseen ääniliitäntäyksikköön. Ne voi liittää myös esivahvistimeen tai esimerkiksi mikseripöytään. Ainakin kotistudiossa aktiivikaiutin on helpompi liittää äänitysjärjestelmään kuin passiivinen hifikaiutin ja erillinen viritinvahvistin.

Äänikortissa on poikkeuksetta linjatasoinen lähtöliitäntä, josta signaali kulkee sähköisessä muodossa aktiivikaiuttimiin. Sen jälkeen kaiuttimien vahvistin – nimelleen uskollisesti – vahvistaa signaalin ja toistaa sen diskantti- ja bassoelementin kautta. Toki prosessiin vaaditaan sähkövirtaa, joten läheltä on syytä varata vapaa töpseli kaiuttimille. Aktiivikaiuttimet voi liittää tietokoneeseen myös digitaalisesti, jolloin välttyy keskusyksikön sisällä syntyviltä ongelmilta, jotka kuuluvat ylimääräisenä kohinana ja häiriöinä.

Musiikin tarkkailuun suunnitellut aktiivikaiuttimet soivat edukseen lähikuuntelussa. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaiuttimien etäisyys kuuntelijasta on enintään pari metriä, usein vähemmän. Niin sanotussa lähikentässä ympäröivä akustiikka vaikuttaa ääneen tavallista olohuonekuuntelua vähemmän, jolloin äänenlaatu on niin hyvä kuin kaiutin suinkin sallii.

Tietokoneella työskennellessä kaiuttimet on luontevinta sijoittaa näyttölaitteen molemmille puolille. Valtaosa vertailumme kaiuttimista on kuitenkin jo niin isoja, että ne on parasta sijoittaa omille lattiajalustoilleen. Ison kaiuttimen valinta onkin perusteltua lähinnä silloin, kun kuunteluhuoneen pinta-ala on vähintään 20–30 neliömetriä ja käytössä on esimerkiksi mikseripöytä sekä muuta musiikkilaitteistoa, joiden taakse tarkkailukaiuttimet sijoitetaan.

Paljaat seinät ja lattiat tai korkeat ja väljästi sisustetut huoneet saattavat ihastuttaa asuntomessuilla, mutta ne ovat kotistudion akustiikan kannalta mahdottomia. Tilannetta voi kuitenkin parantaa yksinkertaisin niksein esimerkiksi sijoittamalla tietokonepiste mahdollisimman symmetrisesti ja mielellään perinteiseen suorakulmaiseen huoneeseen sekä ääntä imevillä vaimennusmateriaaleilla..

Vertailumme osoittaa, että järkevänhintaisissa studiomonitoreissa on huikeita eroja, joten vahvistimen ja kaiuttimen yhdistäminen ei aina takaa tasapainoista ääntä. Parhaimmisto tosin kelpaa työkaluiksi vaikka puoliammattimaiseen musiikkituotantoon. Lisäksi ne päihittävät tavalliset tietokonekaiuttimet mennen tullen myös muiden tekemää musiikkia kuunneltaessa.

(Tiivistelmä Tomi Heinvuon artikkelista TM 3/05, s. 108-115)