Lastenvaunujen pitäisi mahtua mukaan tai ainakin pari isoa pelikassia joka toinen arkipäivä. Kesämökillä käytäessä ei haittaisi, vaikka takakonttiin mahtuisi välillä jotain vähän isompaakin työ- tai huonekalua. Mikä avuksi? Farmariauto tietenkin.

* Ford Focus 1,6 Ti-VCT Trend Wagon * Opel Astra 1,6 Wagon Enjoy * Peugeot 307 X Line 1,6 Wagon S-Edition * Renault Mégane Break 1,6 Confort * Toyota Corolla 1,6 Linea Sol Wagon

Alemman keskiluokan farmariautot ovat lapsiperheiden ja nykyisin vähän muidenkin suosikkiautoja. Kohtuullisen hinnan ja monikäyttöisten tilojen yhdistelmä houkuttelee. Nyt vertailemamme viiden noin 22000 –24000 euron hintaisen auton ryhmä edustaa tämän autoluokan ydinjoukkoa, joka pysyttelee vuodesta toiseen myyntitilastojen kärjessä.

Mukana on kaksi talven aikana markkinoille ilmestynyttä uutuutta. Ford Focus Wagon on joukon kuopus, sillä automalli uudistui kokonaisuudessaan viime vuoden lopulla. Viisiovinen perusmallikin on ehtinyt mukaan vain tämänvuotiseen talvivertailuumme.

Opel Astra on ollut markkinoilla jo hieman pidempään, ja se ehti tämän luokan vertailuun jo viime keväänä. Farmarimalli on kuitenkin varsin uusi tuttavuus ja varmasti monen mielenkiinnon kohde. Kolme muuta autoa, eli Peugeot 307, Renault Mégane ja Toyota Corolla, ovat jo ehtineet vakiintua markkinoille.

Moottoreiksi valittiin 1,6-litraiset bensiinimoottorit, sillä ne ovat kaikkein suosituimpia, ja sellainen löytyy kaikkien mallistosta. Teknisesti kaikki autot edustavat keskimääräisen perheauton linjaa. Moottorit ovat nelisylinterisiä, 16-venttiilisiä ja asennettu poikittain. Fordin ja Toyotan moottorit on varustettu sekä imu- että pakoventtiilien säädöllä.

Kaikki autot ovat etuvetoisia, ja moottorien voima kulkee tiehen viisivaihteisen käsivalintaisen vaihteiston kautta. Alustarakenteissa etuakseleiden osalta vallitsee yksimielisyys joustintukiratkaisun toimivuudesta. Taka-akselistotkin on yhtä autoa lukuun ottamatta varustettu edullisella, mutta varmatoimisella yhdystukiakselistolla. Ford Focuksessa on edeltäjänsä tapaan monivarsituennalla toteutettu erillisjousitus.

Farmariautoilta odotetaan keskimääräistä parempaa kuljetuskapasiteettia, joten on oletettava, että kapasiteetti tulee ainakin ajoittain maksimaalisesti hyödynnetyksi. Siksipä testasimme autojen ääritilanteita, eli suoriutumista väistökokeessa ja hätäjarrutuksessa sekä kahden hengen kuormalla että suurimman sallitun kantavuuden mukaisella kuormalla.

Maksimikuorma ei muuttanut rajusti minkään auton käytöstä, mutta väistöstä suoriutumisen mahdollistavat tilannenopeudet laskivat kolmesta neljään kilometriä tunnissa. Kokeilimme myös rengaspaineiden vaikutusta kuormalla tapahtuneeseen väistökokeeseen ja vaikkei varsinaista dramatiikkaa esiintynytkään, tuli osoitetuksi, että rengaspaineita on syytä mökkireissulle lähdettäessä nostaa. Oikeilla paineilla autojen käytös on sen verran johdonmukaisempaa, että kun keilojen sijaan edessä on oikea vaaratilanne, ero voi olla ratkaiseva.

Jarrutuskokeessa kolme autoa pääsi ilman kuormaa hyvään 39 metrin jarrutusmatkaan. Näistä kolmesta tosin vain Ford pääsi samaan tulokseen myös täydellä kuormalla. Työsuorituksena jarrutuskoe antoi aihetta kommentille lähinnä Renaultin kohdalla. Méganen hätäjarrutustehostin toimii todella nopeasti ja tehokkaasti. Toisaalta hieman kevyempää jarrutusta tarvittaessa polkimen tunto on niin huono, että jarrutusvoiman säätö vaati turhan paljon tarkkuutta nilkkatyöskentelyssä.

Olemme aikaisemmissa yhteyksissä huomanneet Renault Méganen viisiovisen mallin pyrkimyksen nopeaan kiertymiseen, mutta Mégane Breakin kohdalla samaa ongelmaa ei esiintynyt. Yksikään auto ei ollut tälle ilmiölle immuuni, mutta yllättävimpään liikkeeseen syyllistyi Toyota. Corollan kiertyminen pystyakselinsa ympäri on sen verran nopeaa, että takapyörät lähtevät helposti luistoon, ennen kuin kuljettaja ehtii tehdä tehokasta vastaohjausta.

Mittasimme autojen kulutukset normaaliin tapaan maantiellä ja kaupungissa, mutta normaalin yhden hengen kuorman lisäksi teimme mittaukset myös 320 kilogramman kuormalla, mikä voisi hyvin vastata lapsiperheen viikonloppumatkan kuormaa.

Yksikään auto ei varsinaisesti tee suurta vaikutusta pienellä kulutuksellaan. Seitsemän litran alueella liikkuva maantiekulutus ja noin kahdeksan litran kaupunkikulutukset pitävät arvosanat alhaisina.

Kuten kulutuksien tapauksessa, mittasimme autojen sitkeyden sekä kuormalla että ilman kuormaa. Nollasta sataan ja 400 metrin kiihdytykset suoritimme kuitenkin normaalisti kahden hengen kuormalla.

Viimeksi mainituissa ei suuria yllätyksiä esiinny. Kiihtyvyydet asettuvat 11–12 sekuntiin Opelia lukuun ottamatta. Sille valmistajakin lupaa 12,7 sekunnin tuloksen, mutta moottorin heikon alaväännön ja ylisuojelevan luistonestojärjestelmän yhteisvaikutuksen johdosta jäimme siitäkin 0,6 sekunnin päähän. Vain Peugeot kiihtyy valmistajan ilmoitusta terhakammin.

Minkään auton kohdalla ei kuorman myötä tapahdu varsinaista romahtamista ohituskiihtyvyydessä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että viitosvaihteella kuorma kasvattaa ohitusmatkaa helposti sadallakin metrillä. Arkipäivän ohituspaikka ei välttämättä viikonloppulastilla enää riitäkään.

Käytännöllinen tavaratila on tietenkin farmariauton tärkeimpiä hankintaperusteita. Eroja tilavuudessa, tavaratilan muodossa ja yllättäen myös autojen kantavuudessa kuitenkin löytyy.

Mitatussa tilavuudessa ranskalaiset vievät voiton. Renaultin tavaratila vetää 520 litraa ja Peugeotin 510 litraa. Fordissa näkösuojan alle mahtuu 490 litraa ja Opelissa 470 litraa. Toyota jää viimeiseksi farmarille arveluttavan pienellä 430 litran tuloksella. Myös tilojen leveyksissä on selviä eroja.

KUTEN uumoiltiin, vertailu osoittautui tasaiseksi, vaikka jokaisella autolla on varsin vahvat ja yksilölliset luonteenpiirteet. Voittaja selvisi vasta, kun kaikki arvosanat naputeltiin taulukkolaskentaohjelmaan. Pisteitä jaettiin vaihtelevan epätasaisesti eri osa-alueista, mutta kun kaikki ynnätään yhteen, lopputulos on hyvin tasainen. Kunpa joku valmistaja joskus kasaisi kaikki hyvät ominaisuudet samaan autoon, mutta ilman lisähintaa. Toisaalta sellaista autoa ei tarvitsisi myydä aivan samaan hintaan, eikä se silloin sopisi samaan vertailuun. No, ainahan voi unelmoida.

(Tiivistelmä Jussa Niemisen artikkelista TM 11/05, s. 10-23)