Useimmiten huoltovertailuissamme olemme keskittyneet kolmeen suureen kaupunkiin, eli Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun, eikä huollon taso ole ollut kovin kehuttavaa. Tällä kertaa halusimme katsoa, muodostuisiko tulos lohdullisemmaksi, jos käytämme autoa huollossa vaikkapa autokauppojen luvatulla alueella Pohjanmaalla.

* Ford * Nissan * Peugeot * Volkswagen * Toyota * Volvo

Tutut Helsingin ja Tampereen otimme mukaan vertailuun edelleen, mutta kolmanneksi kohteeksi valitsimme Turun sijasta Seinäjoen. Seinäjoki on autokaupan paikkakuntana eräänlainen legenda, sillä siellä myydään huomattavan suuri määrä autoja kaupungin asukaslukuun nähden. Mielenkiintoinen seikka kolmannessa testikaupungissamme on myös automerkkien keskittyminen saman katon alle. Vertailussamme mukana olleiden kuuden myydyimmän automerkin listalla Käyttöautolla on Seinäjoella edustettuna peräti kolme eli Nissan, VW ja Volvo. Ford, Peugeot ja Toyota täytyy sentään kaikki huollattaa omissa liikkeissään myös Seinäjoella.

Koska erityisesti pääkaupunkiseudulla samalla automerkillä on useita eri huoltopisteitä, valittiin huoltopiste useamman huoltoliikkeen paikkakunnilla yksinkertaisesti, mutta tasapuolisesti arpomalla. Näin eri huoltopisteiden ero tietyn merkin kohdalla muuttuu sattuman kaupaksi.

Vertailumme autot olivat 1–7 vuotta vanhoja, ja niiden ajokilometrimäärä oli 30 000–270 000 kilometriä. Ne siis edustavat melko hyvin autokantaamme, joskin kaikkein vanhimmat autot oli jätettävä suosiolla pois. Ylimääräistä korjattavaa olisi löytynyt niin paljon, että normaalit huoltotyöt olisivat saattaneet unohtua.

Testiautomme valitsimme niin, että kilometrimäärään sopivaan huoltoon sisältyivät kaikki ne tarkastuskohteet, joita otimme arvosteluun mukaan. Tällöin aivan perushuollot pelkkine öljynvaihtoineen eivät tulleet kysymykseen. Jotkin tilaamamme huollot olivat silti paljon pienempitöisiä kuin toiset, joten eri huoltojen hinnat eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Mutta työn laatu on.

Monet asiakaspalvelun perusseikat ovat kunnossa lähes kaikissa vertailumme huolloista. Puhelinnumero muistetaan kysyä, ja kuittauksen pyytäminen huoltotilaukseen on hyvin hallussa. Henkilökunnan saa puhelimitse kiinni kiitettävän nopeasti, eikä lisätöitäkään tehdä ilman asiakkaan erillistä suostumusta.

Ongelmallisimmaksi kohdaksi palvelun alueella muodostui huoltotilauksen läpikäyminen. Olisi kohtuullista, että autoa huoltoon tuovan asiakkaan kanssa käytäisiin rauhallisesti huoltotilaus läpi, jotta asiakas voisi varmistua autolle tehdyn juuri sen huollon ja ne lisätyöt, jotka hän on tilannutkin. Myös aikataulussa pysyminen oli melkoisen heikkoa. Autot luvattiin valmiiksi erittäin tiukalla aikataululla, jota ei sitten käytännössä pystytty toteuttamaan.

Pääkaupunkiseudulle tuntuu juurtuneen ikävä tapa vaatia asiakasta jättämään autonsa korjaamolle koko päiväksi pienenkin huollon takia. Aikaa varattaessa kehotetaan aikataulusta sopimaan silloin, kun autoa tuodaan. Kun auto sitten viedään huoltoon ja yritetään sopia aikataulusta, huollon mielestä siitä olisi pitänyt sopia jo huoltoa varattaessa. Näin on tietysti helppo pysyä luvatussa aikataulussa, koska itse asiassa asiakkaalle ei koskaan luvata mitään. Emme tyytyneet tähän, vaan rankaisimme pistemenetyksellä armottomasti niitä korjaamoita, jotka eivät osanneet laatia omia aikataulujaan ja pyysivät jättämään auton koko päiväksi.

Jos luvattu huoltoaika ylitettiinkin usein, niin yhtä useasti ylitettiin myös kustannusarvio. Yleensä ylitys oli pieni, vain parikymmentä euroa, mutta suurimmillaan ylitys saavutti 100 euron rajan. Se on ikävä yllätys autoa noudettaessa, mikäli on varautunut maksamaan huollon tasarahalla, tai budjetti on tiukalla.

Huoltojen tekninen puoli oli enemmän retuperällä kuin palvelu. Keskimäärin korjaamot saivat jaossa olleista 20 pisteestä 12, joten hiukan yli puolet vioista oli havaittu.

Onneksi takana ovat ne ajat, jolloin huollonjälkeinen ensimmäinen pesurin katkaisimen painallus kertoi, ettei pesunestesäiliöön ollut vilkaistukaan. Tälläkin kertaa kaikki korjaamot olivat täyttäneet etukäteen tyhjentämämme tuulilasinpesimen säiliön. Hyvin oli hoidettu myös lukkojen ja saranoiden voitelu. Yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat sen tehneet ja siinä yhdessäkin oli moottoritilan lukko voideltu, mutta rasvaa ei ollut riittänyt oven saranoihin saakka.

Nämä kaksi asiaa tuntuivat sitten olevankin ainoita, jotka kaikki osasivat. Jokaisessa muussa tarkastuskohteessa ainakin muutama korjaamo oli jättänyt työnsä kokonaan tekemättä.

Vararenkaan ilmanpaineen tarkastamisessa vain kolme oli laiminlyönyt koko tapahtuman, mutta peräti viisi korjaamoa ei osannut tehdä asiaa oikein. Kaikissa Peugeot-liikkeissä ja kahdessa Volvo-huollossa vararenkaan ilmanpaine oli huollon jälkeen suositusta alhaisempi. Ilmaa oli kuitenkin lisätty, joten yrityksen puutteesta ei heitä voi syyttää. Osaamisen puutteesta kylläkin voi.

Kaikkein heikoin lenkki oli vetonivelen suojakumin kiinnitysside. Irrotimme sen kaikista autoista ja jätimme roikkumaan vetoakseliin siten, että sen olisi kyllä huomannut, jos olisi edes vilkaissut suojakumin kuntoa, kuten huoltoselosteessa väitetään tehtävän. Vain neljä korjaamoa oli hoitanut korjauksen asianmukaisesti, ja sen lisäksi Tampereen Peugeot- ja Toyota-liikkeet sekä Pitäjänmäen Stockmann Auto olivat havainneet asian. Peugeot-liikkeessä, sekä Stockmannilla vetoakseliin oli laitettu letkunkiristin ja Toyotalla ohut metalliside, joka irtosi ensimmäisen viiden kilometrin matkalla.

Kun palvelun ja huollon pisteet lasketaan yhteen, selväksi voittajaksi selviää Nissan. Ero toiseksi tulleeseen Volvoon on palvelun osalta hiuksenhieno, mutta huollon osalta hyvin selkeä. Seuraavina tulevat tasaisin välein Volkswagen ja Toyota. Selviksi peränpitäjiksi jäivät Ford ja Peugeot.

AUTON huolto on osa jälkimarkkinointia, jonka avulla asiakas saadaan ostamaan myös seuraava samanmerkkinen auto. On tunnetusti huomattavasti helpompaa pitää entinen asiakas kuin hankkia uusi, ja huollon laiminlyönnin takia menetetty asiakas on vielä monin verroin hankalampaa saada takaisin oman merkin ostajaksi.

(Tiivistelmä Heikki Parviaisen artikkelista TM 8/05, s. 126-133)