Niistä puhutaan paljon ja niiden kauppa käy vaivattomasti. Niiden olemus on kuitenkin jäänyt monelle hieman hämäräksi. Saadaksemme selville oikean mittakaavan, otimme niiden rinnalle vertailuun sekä tavallisen farmariauton että perinteisen maastoauton. Niin, kysymys on katumaastureista.

* Honda CR-V 2,2 i-CTDi ES 4WD * Hyundai Tucson 2,0 CRDi GLS * Nissan X-Trail 2,2 dCi Sport * Toyota RAV4 2,0 D-4D 4WD

Lisäksi mukana: Ford Mondeo Wagon 2,2 TDCi Titanium ja Land Rover Defender 110 2,5 Td5 SW

Edellisen kerran vertailimme vastaavia autoja alle kolme vuotta sitten (TM 17/02), eikä markkinoilla ole ehtinyt vielä tapahtua merkittäviä mallivaihdoksia. Nyt kuitenkin vertailuryhmä on varustettu dieselmoottorein, mikä saattaa muuttaa auton luonnetta olennaisesti.

Dieselversioiden tarkastelu on tällä kertaa mielenkiintoista senkin vuoksi, että saimme tuoreeltaan mukaan Honda CR-V:n dieselmallin. Se on ensimmäinen diesel-Honda Suomessa, vaikka maailmalla on jo myyty Civic- ja Accord-dieseleitä hyvän aikaa. CR-V:n juuret ulottuvat syksyyn 1995 ja nykyinen korimalli esiteltiin vuonna 2002. Se sai viime syksynä kasvojenkohotuksen, jonka yhteydessä myös dieselmalli julkistettiin.

Hyundai Tucson, joka ensiesiteltiin Chicagon autonäyttelyssä viime vuoden helmikuussa, on ryhmän uusin tulokas. Tucson jakaa tekniikkansa konserniveli Kia Sportagen kanssa. Tarjolla on kolme moottoria, joista tätä dieseliä saa sekä käsi- että automaattivaihteisena. Hinnaltaan Tucson jää peräti viitisen tuhatta euroa muita edullisemmaksi, mutta se on uutena tuotteena siitä huolimatta itseoikeutettu osallistuja.

Nissan X-Trail saapui Eurooppaan syksyllä 2001. Se sai kevyen kasvojenkohotuksen pari vuotta sitten, jolloin valikoimaan liittyi nykyinen dieselmoottori. Euroopassa tehokkain vaihtoehto on 2,5 litran V6, ja samalla ainoa, jonka saa automaattivaihteisena.

Toyota ehti hieman Hondan edelle, jos puhutaan tämän luokan ensimmäisestä katumaasturista. RAV4 nimittäin näki päivänvalon jo keväällä 1994, ja Hondan tavoin nyt on kyseessä toinen sukupolvi. RAV sai lähes huomaamattoman nuorennusleikkauksen viime vuonna, jolloin esimerkiksi ajovalot muuttuivat hieman. Automaattivaihteiston saa kaikkiin nelivetoversioihin.

Myös Land Rover Freelanderin saa dieselinä. Se jäi kuitenkin tällä kertaa pois, koska mukaan ei ehtinyt lievästi uusiutuva, huomattavasti paremmin varusteltu versio. Tämä ennakoi valmistautumista perinpohjaiseen uudistumiseen, jonka Freelander kokee ensi vuonna.

Mittatikuiksi näille katumaastureille otimme kaksi osapuilleen samanhintaista dieselmoottorista autoa. Henkilöautojen leiriä sai kunnian edustaa Ford Mondeo Wagon 2,2 TDCi ja ”virallista” maasturia yksi koko lajityypin esi-isistä: Land Rover Defender Td5 110.

Ainut kaksivetoinen auto tässä ryhmässä on siis henkilöautoja edustava Ford Mondeo. Muissa on neliveto tavalla tai toisella toteutettuna. Tosin jatkuvaksi nelivedoksi ei voi nimittää yhdenkään järjestelmää.

Hondassa ja Toyotassa ei kuljettajan tarvitse kiinnittää mitään huomiota järjestelmän toimintaan. Hondassa on sen itse kehittämä, kahteen öljypumppuun perustuva, taka-akselilla sijaitseva kytkin, joka kytkee takavedon mukaan etupyörien pidon irrotessa. Lisäksi Hondassa on vakiona luistonesto- ja ajonvakautusjärjestelmä (VSA). Toyotassa takaveto kytkeytyy mukaan keskitasauspyörästön yhteyteen sijoitetun viskokytkimen toimesta.

Nissanin kojelaudassa on kytkin, josta voi valita joko pelkän etuvedon, automaattisesti kytkeytyvän nelivedon tai kiinteän 50/50-jakosuhteisen nelivedon. Automaattiasennossa nelivedon kytkeytymistä ohjaa elektronisesti ohjattu monilevykytkin, joka osaa myös ennakoida mahdollista pidon menettämistä esimerkiksi kaasupolkimen käytön perusteella.

Myös Hyundaissa voimaa jakaa sähköisesti ohjattu monilevykytkin. Kuljettajalla on lisäksi mahdollisuus lukita neliveto alle 35 km/h nopeudessa kiinteäksi (vetosuhde 57/43) kojelaudassa olevaa nappia painamalla. Lisäksi mukana on luistonestojärjestelmä (TCS).

Land Roverissa on jatkuva neliveto. Erillisellä vivulla kytketään käyttöön keskustasauspyörästön lukitus ja alennusvaihde maastoajoa varten. Vertailuautossa oli lisäksi varustepaketti, joka sisältää ABS-jarrut ja luistonestojärjestelmän.

Land Rover poikkeaa muusta joukosta kuin polkupyörä suihkukoneesta. Sen perusmuodot periytyvät liki 60 vuoden takaa. Alumiinikori on asennettu erillisen tikapuurungon päälle. Akselit ovat jäykkiä. Runsas 20 vuotta sitten jouset vaihtuivat kierrejousiksi, kun alustaan sovellettiin silloisen Range Roverin tekniikkaa. Etuakseli on tuettu taakse suunnattujen pitkittäistukien ja panhard-tangon avulla. Ohjausvaihteena on tehostettu kierukka ja rulla. Taka-akselilla on pitkittäistukien lisäksi yksi kolmiotuki. Pyörien vapaa liikkuvuus maastoajossa on katsottu tärkeämmäksi kuin kaarreominaisuudet maantiellä, joten kallistuksenvaimentimet on jätetty pois. Ainoa yhteinen piirre muiden kanssa ovatkin jarrut, joina joka pyörässä on levyt, edessä jäähdytetyt.

Aasialaismaastureissa alustarakenteet ovat hyvin henkilöautomaisia, sillä myös Ford Mondeossa asiat on toteutettu samoin periaattein. Kaikki pyörät ovat erillisjousitettuja. Edessä tuennan hoitavat joustintuet ja alakolmiotukivarret. Takana on erilaisia versioita monivarsituennasta. Käytössä ovat kierrejouset sekä enimmäkseen kaksi poikittaistukea ja yksi pitkittäistuki.

Yhteistä on myös kallistuksenvaimennin edessä ja takana sekä tehostettu hammastanko-ohjaus.

Moottoreista pienimpiä ovat Hyundain ja Toyotan kaksilitraiset, kun Honda, Nissan ja Ford käyttävät 2,2-litraisia. Jokainen moottori on merkin omaa valmistetta, eikä siis yhteistyökumppaneilta hankittu.

Kaikille yhteisiä piirteitä ovat neliventtiilitekniikka, polttoaineen yhteispaineruiskutus ja ahtoilman jäähdytys. Säätyvä ahdin, tai tarkemmin sanottuna säätyvät turbiinipesän johdesiivet parantavat moottorien alakierrosominaisuuksia. Ainoastaan Hyundaissa ne eivät kuulu tähän tehoversioon.

Nokka-akseleita pyörittää Hyundaissa ja Toyotassa hammashihna, muut käyttävät ketjua. Hondan erityispiirre on kevytmetallinen sylinteriryhmä.

Land Rover poikkeaa linjasta myös konehuoneensa osalta. Pitkittäin asennetussa rivimoottorissa sylintereitä on yksi enemmän kuin muissa eli viisi, mutta venttiilejä vain kaksi per sylinteri. Iskutilavuutta on 2,5 litraa, polttoaineen syöttävät pumppusuuttimet ja ahdin on perinteinen.

Vaihteita kaikissa 2,2-litraisissa on kuusi, muissa viisi.

Kaikki katumaasturit ovat loppujen lopuksi hyvinkin ongelmattomia ajettavia, mutta ero Mondeoon on silti selvä. Yhdessäkään ei ole vakavia suuntavakavuuspuutteita, mikä pelastaa jo paljon. Toisaalta yhdenkään ohjausta ei voi mainostaa kovin tunnokkaaksi. Mutkaisen tien ajaminen on selkeästi hauskempaa kunnollisella henkilöautolla. Land Rover puolestaan vaatii asennetta. Se alkaa jo autoon kiipeämisestä, ajoasennosta sekä hallintalaitteiden sijoittelusta ja toiminnasta.

Suuremman istumakorkeuden antama parempi näkyvyys on kaupunkiliikenteessä tervetullut etu. Toisaalta hallintalaitteiden toiminta ja keveys sekä kääntöympyrän halkaisija vastaavat henkilöautoja. Siten katumaasturit jättävät tässä lajissa sekä Fordin että Land Roverin taakseen.

Maastossa Defender on omaa luokkaansa. Land Roverin maasto-ominaisuuksista ei tässä kohdassa tarvitse puhua enempää. Arvosanaksi tulee selkeä ja puhdas 10.

Myöskään Fordin maasto-ominaisuudet eivät kaipaa kommentteja. Mökkitiekin saattaa muodostua sille hankalaksi paikaksi, sillä sen maavara jää alle 15 senttiin, täyteen kuormattuna vielä paljon pienemmäksi.

Katumaastureiden suhteen sen sijaan on asiaa tutkittava tarkemmin. Jo auton alle kurkkaaminen riittää varmistamaan, että paino on etuliitteellä ”katu”. Yhdenkään auton maavara ei ylitä 20 senttiä, ja alustassa on maakosketuksille alttiina erilaisia komponentteja. Kunnon suojauksia ei ole yhdessäkään.

Land Roveriin verrattuna katumaasturit jäävät ominaisuuksiltaan varsin kaukaiseksi, mutta tasaiseksi ryhmäksi. Siten tälläkin osa-alueella ar

Korkean katumaasturin henkilöautoa suurempi otsapinta-ala lisää ilmanvastusta ja näkyy vääjäämättä polttoaineenkulutukseen etenkin isommilla nopeuksilla. Toisaalta ne myös usein painavat enemmän, mistä taas seuraa kulutuksen kasvua runsaasti nopeudenmuutoksia sisältävässä taajama-ajossa.

Dieselmoottorin ansiosta polttoainekulut jäävät kuitenkin kohtuullisiksi.

Fordin kulutus on paitsi pienemmän ilmanvastuksen, myös huomattavasti pidempien voimansiirron välitysten vuoksi maantieajossa selvästi pienempi kuin katumaastureilla. Niissä kulutus itse asiassa pysyy olosuhteista riippumatta melko vakiona. Hyundai osoittautuu muita janoisemmaksi, vaikka moottori onkin Toyotan tavoin vain kaksilitrainen.

Land Roverilla liikuttaessa ilma tuntuu joskus todella paksulta tavaralta. Niinpä ripeässä maantieajossa kulutus on selvästi suurempi kuin taajamaliikenteessä. Isompi moottori, tiheät välitykset ja voimansiirron vastukset tuntuvat jo pienemmissäkin nopeuksissa. Jo 60 km/h vauhdilla Lantikka vie kolmisen litraa enemmän sadalla kuin muut.

KATUMAASTUREIDEN oma tontti näyttää tämän vertailun jälkeen entistä selvemmältä. Maastoautoiksi niistä ei ole edes suhteellisen helpossa maastossa. Siihen tarvitaan erilaista tekniikkaa. Neliveto auttaa talvisen pysäköintipaikan löytämisessä ja mökkimatkoilla. Ominaisuuksiltaan katumaasturit suoriutuvat maantiellä melkein henkilöautojen veroisesti, vaikka vertailun osanottajat eivät jousituksensa tai varsinkaan ohjauksensa osalta pärjää mittapuuksi valitulle henkilöautolle. Toisaalta asia ei ole näin yksiselitteinen, sillä markkinoilta löytyy myös ominaisuuksiltaan kehnompia henkilöautoja. Varsinkin taajamaliikenteessä hyvä näkyvyys ja luonteva istumakorkeus helpottavat ajamista.

Varjopuolena on henkilöautoa isompi kulutus, joskaan ero tuskin muodostuu kynnyskysymykseksi. Nykyaikainen dieselmoottori sopii näiden autojen luonteeseen erinomaisesti, eikä dieselverokaan ole juuri ylemmän keskiluokan diesel-autoa suurempi.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 10/05, s. 52-67)