Automaattisesti toimivat robottiruohonleikkurit kiinnostavat varmasti kaikkia, jotka parturoivat pihaansa säännöllisesti. Aiemmat TM pikakokeet ovat osoittaneet, että laitteet selviytyvät työstään melko hyvin. Mutta miten käy, kun pihanurmikon leikkuu jätetään koko kesäksi robotin hoitoon?

Automower on Electroluxin toisen polven akkukäyttöinen, automaattinen, kahden sähkömoottorin vetämä ruohonleikkuri, jota ohjaavat sen ”aivot” eli tietokone. Leikkuualuetta rajaa ”sähköpaimen” eli maahan asennetut rajoitusjohdot. Johdot voidaan upottaa muutaman sentin syvyyteen, joten niistä ei ole minkäänlaista haittaa. Näiden lisäksi tarvitaan latausasema, jonne leikkuri hakeutuu, kun akku alkaa tyhjentyä.

Laitteeseen voidaan ajastimen lisäksi syöttää erilaisia leikkuuohjelmia. Leikkuriin voidaan muun muassa asettaa seuraa kaapelia -toiminto, jolloin leikkuri ajaa kaapelia pitkin säädetyn metrimäärän päähän latausasemasta ja aloittaa työt vasta sitten.

Automowerin koekäyttöä varten rajattiin pihanurmikosta vajaan 200 neliön ala. Alueella on pari puuta ja takaosassa pienempi sokkeloinen osa-alue. Leikkuri ajastettiin toimimaan joka arki-ilta kaksi erillistä tunnin jaksoa. Nurmikon hoidon kannalta leikkuutiheys oli tarpeettoman suuri, mutta näin saatiin enemmän käyttökokemusta. Tämän jälkeen Automower sai jäädä toimimaan täysin itsenäisesti kesän sateisiin ja paisteisiin.

Syksyllä voitiin todeta, että Automower oli toiminut sata käyttötuntia täysin ongelmitta. Ainoastaan kerran se kieltäytyi lähtemästä töihin, mutta kertoi itse syynkin siihen: ohjausjohdin oli mennyt poikki kukkapenkin kaivuun yhteydessä.

Noin kahden tuhannen euron hintainen Automower täytti kaikki tehtävänsä täysin lupausten mukaisesti. Monelle siitä tuli lähes lemmikkieläin, jolle annettiin nimi. En tunne yhtään Automoweria, mutta tunnen muun muassa Gunnarin, Ernestin ja Pinkun. Myös aikuisille laitteen työskentely oli ohjelmanumero, jota oli hauska seurata terassilta. Automoweria pidettiin kyllä sympaattisena, mutta monen mielestä turhan tankkimaisena. ”Miksi se ei voisi näyttää leppäkertulta?”

(Tiivistelmä Antti Purhosen artikkelista TM 14/05, s. 127)