Tämän lähemmäksi F1-autoilua ei ole maantiellä ainakaan laillisesti mahdollista päästä. F430 Spider ei yllä Schumacherin työkalun suorituskykyyn, eikä Spiderin ajaja näe autonsa pyöriä ratin takana istuessaan. Hyvin kevyellä annoksella mielikuvitusta voi kuitenkin kuvitella, millaiselta F1-auton ajaminen voisi tuntua. Katto alas, virta päälle, painallus punaisesta napista ja jo ensimmäinen V8:n jyrähdys siirtää ajajan aivan uuteen maailmaan.

Ferrari maksaa paljon, muuallakin kuin Suomessa. Uuden F430 Spider F1:n hinnaksi tulee 275200 euroa. Ferrarin ääni on aina persoonallinen, sen tunnistaa liikenteessä vaikka auto tulisi selän takaa. Imuääni on alarekisterillä kurnuttava ja muuttuu kierrosten noustessa lähelle punaista viivaa – 8500 r/min – matalaääniseksi pauhuksi. Siihen sekoittuu terävämpi pakoääni, jota työntyy maailmalle neljästä putkesta.

Pelkästään äänen takia Spiderilla tulee ajettua mahdollisimman epätaloudellisesti. Kiihdytys avoimella tieosuudella läpi vaihteitten muodostuu elämykseksi enemmän äänen kuin auton huikean kiihtyvyyden vuoksi. Jarrutettaessa kaarteeseen samalla läpsytellen ratissa olevaa vaihdekahvaa moottori parkaisee raak-raak-raak, ja kun sitten kaarteessa antaa kaasua ja suoran auetessa vaihtaa ylöspäin, ääni on jokseenkin uuak-uuak-uuak.

F430:ssa on valittavissa aivan normaali kuusivaihteinen käsivalintainen laatikko, tai sitten niin sanottu F1-vaihteisto, joka on käytännössä automaattinen. Jokainen autoista jotain tietävä kuitenkin käyttää vaihteiden valinnassa – ainakin avoimilla maanteillä – ohjauspyörässä olevia vipuja: oikeanpuoleisella ylöspäin, vasemmanpuoleisella alas.

Spiderin kori on vyötärölinjasta – siis auton – alaspäin sama kuin umpimallissa. Avoauton runkoa on vahvistettu sopivin osin, ja verrattuna esimerkiksi 360 Spideriin vääntöjäykkyyttä on parannettu kymmenellä prosentilla. Tosin painokin on kasvanut samalla prosenttimäärällä.

Auto on moottorinsa, alustansa, vaihteistonsa, elektronisten ajovakautusjärjestelmänsä ja ohjaamon järjestelyjensä suhteen täsmälleen samanlainen kuin TM 20/04:ssä koeajetussa F430 Berlinettassa. Painonjakauma on Spiderissa aavistuksen etupainoisempi, ja katto alhaalla ajettaessa etupainoisuus edelleen lisääntyy lähes tasapainoiseksi (49/51).

Suurin kehitys edelliseen avomalliin, 360 Spideriin, on tapahtunut aerodynamiikan puolella. 430:n downforce – sana jota F1-selostuksissa viljellään runsaasti ja joka kertoo siitä, miten paljon auton aerodynamiikka lisää auton painautumista tietä vasten – on peräti 40 prosenttia suurempi.

Tärkeintä on tietysti tietää, että F430 Spider kulkee haluttaessa yli 310 km/h, kiihtyy nollasta sataan 4,1 sekunnissa, kiihtyy 0–400 metrin matkan F1-vaihteistolla 12 sekunnissa ja ehtii paikalta lähtien kilometrin päähän alle 22 sekunnissa.

Yhtä tärkeää on tietää, että F430 on kaikesta eksotiikastaan huolimatta äärimmäisen helppo ajettava – pääasiassa tehokkaan elektronisen ajonvakautuksen ansiosta – ja mikä parasta, sillä ajaminen on täydellistä primitiivistä macho-nautintoa alkaen siitä hetkestä, kun moottori käynnistetään punaisesta nappulasta, siihen kun moottori ajon päätteeksi sammutetaan.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 7/05, s. 126-129)