Nykyään General Motorsin merkkeihin kuuluva Hummer on onnistunut lyhyessä ajassa nousemaan raskaiden maasturien maailmassa jo käsitteeksi. Isokasvuisten veljiensä seuraksi tulee nyt H3-malli, joka sekä kooltaan että hinnaltaan houkuttelee laajempaa asiakaskuntaa – myös Euroopassa.

Hummer H3 on edeltäjiään selkeämmin perheen ainoa auto, ja kohderyhmä on selkeästi keskiluokkaisempaa. Pieni auto ei tämäkään ole, mutta pinta-alaltaan suunnilleen VW Touaregin kokoisena sentään jotenkin järjellinen.USA:ssa perusmalli irtoaa alle 30 000 dollarilla, siis vähemmällä kuin esimerkiksi halvinkaan BMW X3.

Teknisesti H3 on läheistä sukua Chevrolet Colorado/GM Canyon -avolavakuormureille. Sieltä on kotoisin tikapuurunko sekä alustaratkaisut, jotka koostuvat edessä päällekkäisistä kolmiotukivarsista vääntösauvajousin sekä takana lehtijousitetusta jäykästä akselista. Myös 3,5 litran viisisylinterinen Vortec-sarjan alumiinirivimoottori tulee samasta lähteestä. Euroopan kannalta olennainen diesel on liittymässä valikoimaan, mutta vasta vuonna 2008.

H3 on ensimmäinen Hummer, jonka saa käsivaihteisena. Siinä vaihteita on viisi, mutta myydympi versio varmaan on nelivaihteinen, elektronisesti ohjattu automaatti. Vaihteiston jälkeen vuorossa on nelivetojärjestelmä, jonka toteutus alleviivaa H3:n valmiutta selviytyä ihan oikeasta maastoajosta.Jatkuva neliveto sisältää sekä poikkeuksellisen tiheän alennusvaihteen että keski- ja takatasauspyörästön lukituksen. Etuperän puuttuvaa lukkoa simuloi luistonestojärjestelmä.

Maastokelpoisuutta korostavat myös 23 sentin maavara, suuret lähestymis- ja jättökulmat (38 ja 36 astetta) sekä pohjapanssarit suojaamassa arimpia komponentteja.

Matkustamossa on paikat viidelle. Oloja sekä edessä että takana voisi luonnehtia tyydyttäviksi. Tilaa on tarpeeksi, mutta istuinmukavuutta voisi vielä kehittää.

Maantieajettavuus on yhdistelmä nykyaikaa ja vanhan maasturin tunnelmaa. Ohjausta ei henkilöautoasteikolla voi kehua tunnokkaaksi, mutta loppujen lopuksi sekin on aivan asiallinen. Toista laitaa maantiellä puolestaan edustaa nyökkiminen, huojuminen ja pomppiminen, josta korostetun maastokelpoisessa autossa on hankala päästä eroon.

Moottori tuntuu rivakkuutta toivottaessa alimittaiselta, mutta riittää kyllä normaalioloihin. Toisaalta kulutus on siedettävä. Jenkkien EPA-normin mukaan H3:n pitäisi selviytyä maantiellä sata kilometriä noin 12 litralla.

Jarruja on käytettävä paljon, sillä automaatin yhteydessä moottorijarrutus on olematonta, eikä erillistä käsinvalintamahdollisuutta ole.

Mutta kun tie loppuu, H3 osoittaa todellisen luonteensa. Ulkomitat luonnollisesti hieman rajoittavat reittivalintoja, mutta loppujen lopuksi yllättävän vähän, sillä auto on hämmästyttävän ketterä. Kääntöympyrän halkaisijaksi ilmoitetaan 11,3 metriä, joten moni keskikokoinen henkilöauto on kankeampi.

Vaikka näkyvyys ei häävi olekaan, on ulottuvuuksien hahmottaminen yksinkertaista. Siten tila sekä maastossa että muualla on helppo käyttää hyödyksi, ja H3 mahtuu ihan normaalin parkkiruutuun. Se on USA:ssakin eräs mainosteemoista, sillä asiakaskunnasta odotetaan 40 prosentin olevan naisia.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 15/05, s. 64-65)