KOHTA on kevät. Ainakin uskomme niin. Massiiviset lumikinokset sulavat ja alta paljastuu – niin mitä?

Helsingissä alta paljastuu ns. ”Pohjolan valkea kaupunki”, tuleva Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Betoniseinät, kauniit juuri entisöidyt vanhat rakennukset, kaiteet, pylväät, sähkökaapit ja kallion seinämät, kioskit, puhelinkopit, bussipysäkkien katokset, liikennevälineet, ovet, ikkunat, puistojen penkit, meluaidat, maansiirtokoneet – kaikki tulevat lumen alta esiin kevätaurinkoon kaikessa värikkyydessään, graffitien ja tagien koristelemina.

Eikö yhdelläkään kunnallispolitiikoilla ole kanttia sanoa, että nyt riittää?

Vierailin äskettäin Sevillassa, miljoonakaupungissa eteläisessä Espanjassa. Kun kysyin taksikuskilta, miksi kaupungissa ei näkynyt yhtäkään graffitia sen paremmin keskustassa kuin lähiöissäkään, hän kertoi paikallisten viranomaisten naispuolisen pormestarinsa johdolla päättäneen, ettei graffiteja hyväksytä.

Se on uskomattoman yksinkertainen päätös tehtäväksi. Ei hyväksytä! Olisiko Helsingin naispormestarilla riittävästi päättäväisyyttä?

Mauri Salo

(Pääkirjoitus TM 11/99, s. 7)