Jalkojen välissä hurisee yli kaksilitrainen moottori, Arizonan autiomaan aurinko porottaa armottomasti, ja tyhjä tie näyttää jatkuvan loputtomiin. Kypärän sisällä soi Elviksen Viva Las Vegas…

Ohitse kiitävä kaupparatsun auto herättää unelmista. Alla on kyllä Kawasakin lippulaiva, VN 2000, mutta tapahtumapaikka on Helsinki–Tampere-moottoritie, lämpöä vain muutama plusaste, ja taivaalta vihmoo räntää.

Kawasaki on ennenkin kulkenut omilla poluillaan ja halunnut hieman paukutella henkseleitä moottorin koolla. Tällä kertaa oli ilmeisesti tarkoitus panna kertaheitolla paremmaksi kun koneen kooksi valittiin megaluokan kuutiotilavuus, 2053 cm&³3;. Harmi vain, että Triumph pisti vielä astetta paremmaksi Rocket III -mallillaan, jonka moottorin koko on peräti 2294 cm&³3;. Tosin Kawasakissa on V2-moottori, kun Triumphissa on suora kolmisylinterinen.

VN 2000:n moottori on kuin taideteos.Moottorissa on kaksi tasapainoakselia, joilla – uskomatonta kyllä – on saatu tärinät käytännössä kokonaan pois. Kun Kawasakin pöräyttää käyntiin, huomio kiinnittyy ensimmäiseksi mukaviin pakoääniin. Pyörän päälle istuutuessa huomaa ensimmäisenä matalan istumakorkeuden, joka on 68 cm. Tämä on tarpeen, sillä ajokunnossa pyörä painaa 375 kg, mikä on moottoripyörän omamassaksi järkyttävän iso lukema. Painon takia tätä pyörää voi suositella ainoastaan erittäin kokeneille motoristeille.Yli 30 km:n nopeudessa painon tunne kuitenkin ihmeellisesti häviää ja ajaminen muuttuu kevyeksi. Alemmilla nopeuksilla on liikkeet tehtävä harkiten ja ennakoiden.

Hyvin toimiva moottori luovuttaa vääntöä 184,7 Nm jo 3300 kierroksella. Hihnavetoinen toisioveto antaa myös paljon anteeksi, koska liian pienet kierrokset eivät hakkaa samalla tavoin kuin ketjuvetoisessa pyörässä. Toisiovälitys on todella pitkä, 80 km:n nopeudessa moottorinkierrokset ovat ainoastaan 1680 rpm. Meno on siis melkoista ”lotkottamista”. Pitkät välitykset painavat polttoainekulutuksen alas.

Takajousitus oli aluksi aivan liian löysä, mutta säätäminen on yksinkertaista, kunhan ensin tutkailee omistajan käsikirjasta säätöohjeet. Tehtaan suositusten mukaisilla säädöillä vaimennin toimii niin kuin pitääkin. Etujousitus toimi mutkattomasti koko ajan, siitä tosin säätöjä ei edes löydy. .

Astinlaudat on sijoitettu keskimittaiselle kuljettajalle hieman liian eteen, minkä vuoksi nilkan kulma jää kummalliseen asentoon ja vaihtaminen takkuilee ajoittain. Tosin asiaan vaikuttaa myös vaihdevivustojärjestelmän pituus.

Antaako pyörä sitten vastinetta 24900 euron hinnalleen? Kyllä antaa. Ja ohikulkijoiden reaktiot ovat sangen mielenkiintoisia – tuijottelu alkoi jossain vaiheessa suorastaan hävettää. Toisaalta, mikä ettei, kyllä kuningasta saa tuijottaa.

(Tiivistelmä Tero Kiiran artikkelista TM 1/05, s. 48-49)