Syksy tekee taas tuloaan. Kesän jäljiltä monien renkaiden parhaat päivät alkavat jo olla takanapäin. Pimeät sadekelit ja kuluneet renkaat ovat liikenteessä mahdollisimman huono yhdistelmä. Selvitimme, miten renkaiden kuluminen vaikuttaa pitoon ja ajettavuuteen märällä tiellä.

Uusissa renkaissa pintakuvion urien syvyys on mallista riippuen vajaan sentin luokkaa. Lainsäätäjä on määrännyt urasyvyyden minimiarvoksi 1,6 mm. Näiden rajojen välillä milleillä on yllättävän suuri vaikutus renkaan ominaisuuksiin. Testasimme kuluneisuuden vaikutusta kahdella erikokoisella rengasmallilla. Kapeampaa vaihtoehtoa edusti Nokian NRH2, jonka koko oli 185/65R15. Leveämmäksi vertailurenkaaksi valittiin saman valmistajan malli Nokian Z, kokoa 225/45R17.

Molempia malleja oli mukana kolme erikuntoista rengassarjaa. Uusien renkaiden urasyvyys oli noin 8 mm ja puoliväliin kuluneiden noin 4 mm. Lähes loppuun ajetuilla oli uraa jäljellä enää juuri lain vaatimat 1,6 mm.

Renkaan pito koostuu pitkittäis- ja sivuttaispidosta. Pitkittäispitoa testattiin perinteisellä jarrutuskokeella, jossa jarrutusmatkat mitattiin 80 km/h nopeudesta. Sivuttaispitoa tutkittiin kokeella, jossa kuljettajan tehtävänä oli ajaa märkää asfalttiympyrää mahdollisimman nopeasti.

Käytännön ajotilanteissa renkaan pito koostuu pitkittäis- ja sivuttaispidon yhteisvaikutuksesta. Renkaiden pitoa ja ajettavuutta pidon rajalle pakotettuna testattiin ajamalla märkää käsittelyrataa.

Tärkeän osan käsittelykokeesta muodostavat kuljettajien arviot renkaiden ajettavuudesta. Hyvät kierrosajat ovat merkki hyvästä pidosta. Ne eivät kuitenkaan aina anna täysin oikeaa kuvaa renkaan rakenteesta ja toiminnasta. Nopea rengas saattaa olla vaikea ajettava ja käyttäytyä ääritilanteissa arvaamattomasti.

Kun ajonopeus ylittää tietyn rajan ja vettä on tiellä riittävästi, ei renkaan pintakuvio enää ehdi syrjäyttää vettä pois renkaan alta. Kontakti renkaan ja asfaltin väliltä katoaa ja pito häviää täydellisesti. Renkaiden vesiliirto-ominaisuuksia mitattiin sekä suoralla että kaarteessa. Kokeen tuloksena haettiin ne rajanopeudet, joilla rengas menetti täysin otteensa tiestä eikä enää ollut ohjattavissa.

Lain mukainen vähimmäisurasyvyys 1,6 mm on tulosten perusteella ehdottomasti liian pieni. Muutaman millin urilla renkaat toimivat vielä tyydyttävästi, mutta sen alapuolelle mentäessä märkäominaisuudet romahtavat täysin. Renkaan ominaisuuksien rajat saattavat tulla vastaan täysin viattomissa tilanteissa: taajama-ajossa, moottoriteiden rampeissa ja vaikkapa liikennevaloihin jarrutettaessa. Maantienopeuksissa sakkorajalla olevat renkaat ovat märällä kelillä täysin käyttökelvottomat ja vesiliirto vaanii jokaisessa mutkassa. Renkaiden hallittavuus on olematonta, ja pienetkin ajovirheet johtavat helposti karmeisiin seurauksiin.

(Tiivistelmä Jukka Antilan artikkelista TM 15/05, s. 34-36)