Vuosia kaavoihinsa kangistunut Moto Guzzi on alkanut uudistaa mallistoaan. Viime vuonna esitelty Breva 750 näytti, että Mondellostakin vielä kajahtaa, kunhan palikat saadaan oikeille paikoilleen. Varmemmaksi vakuudeksi tälle kaudelle tuotiin markkinoille isommalla moottorilla päivitetty Breva V 1100.

Olemukseltaan ja varustelultaan Moto Guzzi Breva V 1100 on tehty sporttisen katupyörän rakennusoppaan mukaisesti. Voimanlähteenä on Moto Guzzin ikonimainen työntötanko-ohjatulla venttiilikoneistolla toimiva kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen V-moottori. Sen historia yltää yli 35 vuoden päähän. Silti nykymuodossaan moottori täyttää muun muassa Euro3-päästömääräykset.

Käyntiäänessä onkin heti kättelystä tuttu sointi. Kannen yläpuolisten venttiilien työntötankojen ja muun mekaniikan äänistä sekä kuivan kytkimen rallatuksesta ei voi erehtyä, vaikka esimerkiksi vaihteisto on Moto Guzzin näkökulmasta täysin uutta tekniikkaa. Ajokaveri kiteytti hyvin 6-portaisen vaihteiston luonteen ja toimivuuden toteamalla, että ”hieno laatikko, pykälät vaan hulahtaa paikalleen”.

Breva 1100:n moottori käy ja kiertää tasaisesti. Kuminauhamaista voima tulee sitä mukaa, kun kierrokset nousevat joutokäynniltä lähtien. Kuormitettunakaan moottori ei ”vasaroi” edes alakierroksilla. Elektronisesti ohjatun polttoainesuihkutuksen asetukset ovat siis hyvin kohdallaan.

Moottorin lähes ainut miinus on, että katalysaattorilla evästetty pakosarja ja tehokas äänenvaimennin karsivat pakoäänistä maukkaimman terän. Onneksi imupuolella on tallella karhumainen murina. Samoin moottorijarrutus on vaimeaa. Vastapainoksi Brevassa on tehokkaat ja tunnokkaat Brembon jarrut.

Koeajopyörän jousitus oli säädöiltään pehmeä. Silti se silitti tehokkaasti isotkin epätasaisuudet. Joustossa olisi tosin voinut olla enemmän nopeaa pintaliikettä. Tätä löytynee melko vaivatta kokeilemalla jousituksen eri asetuksia.

Yksi ajossa yllättänyt asia oli vasemman jalan kolhiminen keskiseisontatukeen. Ironista, että keskituki on akselivetoisen Moto Guzzin vakiovaruste –se kun on enemmän tarpeen ketjuvetoisissa maantiepyörissä. Niistä se kuitenkin nykyisin yleensä puuttuu.

(Tiivistelmä Alan Bridgerin artikkelista TM 15/05, s. 20)