Kun GTI-autojen esikuvan tuorein jälkeläinen kohtaa haastajansa, ilmassa on kieltämättä jännitystä. Volkswagen Golfin ja Opel Astran urheiluversiot kuuluvat automaailmassa hauskojen ja haluttujen, mutta silti vielä joten kuten järkeviksi luokiteltavien autojen sarjaan.

Uusimman sukupolven versiot GTI-aiheesta molemmilla merkeillä turvautuvat turboahtimen apuun. Moottorit ovat kaksilitraisia, ja suurin ero niissä on se, että Volkswagenissa bensiini suihkutetaan suoraan sylinteriin. Siitä kertoo kirjainyhdistelmä FSI (Fuel Stratified Injection).

Alustarakenteet vastaavat perusteiltaan vastaavia perusmallien ratkaisuja, mikä tarkoittaa molemmissa etuakselilla joustintukirakennetta. VW käyttää takana monivarsituentaa, ja Astrassa on yksinkertaisempi yhdystukiakselisto.. Vertailu-Astran lisävarusteena oli 1 550 euron hintainen IDS+-alustapaketti. Rengaskooksi on sekä Rüsselsheimissa että Wolfsburgissa valittu 225/45 R 17.

Ohjaustehostus on Opelissa sähköhydraulinen eli perinteistä tehostinpumppua pyörittää sähkömoottori, mutta ainoastaan tarvittaessa. VW:ssä tehostus on täyssähköinen, mutta useimmista muista valmistajista poiketen tehostus vaikuttaa suoraan hammastankoon eikä ohjausakseliin.

Lukkiutumattoman jarrujärjestelmän varsinaisina toimilaitteina ovat edessä jäähdytetyt ja takana umpinaiset jarrulevyt. Luistonesto- ja ajonvakautusjärjestelmät kuuluvat molempien vakiovarusteisiin.

Vaihteita molemmissa autoissa on kuusi. Golfin voi halutessaan tilata myös DSG-suorakytkentävaihteistolla 1 540 euron lisähintaan. Astraan ei automaattia saa, mutta kolmiovisen GTC:n ohella tämän moottorin sekä perinteiseen viisioviseen ja että farmarikoriseen Astraan. Niihin on tarjolla myös saman moottorin kesympi, 125-kilowattinen versio. Golf GTI:n saa sekä kolmi- että viisiovisena.

Virta-avaimen kääntö antaa urheilullisten istuinten jälkeen seuraavan lupauksen tavallista vahvemmasta temperamentista.

Kytkinpolkimet ovat molemmissa hieman normaalia jäykempiä. Muutoin taajamassa ajo sujuu kummallakin vaikeuksitta. Tavallista jäykempi ja selvästi nopeampaa ajoa varten viritetty alusta kuuluu asiaan. Golfissa tuntuma on astetta kireämpi, mutta Astra kiristyy samalle tasolle Sport-napin painalluksella.

Kun taajama päättyy ja nopeus päästään nostamaan maantielukemiin, alkavat autot päästä oikeuksiinsa. Täyteläisesti jo alarekisteristä vääntävät moottorit palvelevat komeasti taajamavauhdeissa, mutta suorituskyvystä ei maantielläkään tule pulaa. VW:n suorasuihkutteinen moottori reagoi kaasuun hieman herkemmin, mutta muutoin voimatarjonta on hyvin samantyyppistä.

Maantieominaisuuksillaan VW kuitenkin kerää hienokseltaan paremmat arvosanat, vaikka yhä puhutaan mieluummin plussista ja miinuksista kuin edes puolikkaan arvosanan kokoisista eroista. Yhdessä suhteessa Opel on kuitenkin parempi; sen melutaso on selvästi pienempi.

Suorituskykymittaukset ovat tämän luokan autoilla aina mielenkiintoinen testikohde, vaikka jo ennalta on tiedossa, että kummassakaan tehosta ei ole pulaa. Mittauksissa VW ei aivan pystynyt lunastamaan tehtaan lupauksia, sillä ratakerrokselle paikaltaan lähdettäessä se jää 0–100 km/h välillä 0,6 sekuntia valmistajan ilmoituksesta, kun taas Opel alittaa sen puolella sekunnilla. Ohituskiihtyvyyttä kuvaavissa mittauksissa välillä 60–120 km/h VW puolestaan on niukasti nopeampi.

Gotland Ringin ratakierroksen Golf selvittää kolme kymmenystä nopeammin kuin Astra. Mikäli ESP annettaisiin olla päällä, VW olisi selvemmin nopeampi, ja ero kasvaisi yhä, jos Opelin annettaisiin olla normaaliasetuksella. ESP toimii molemmissa autoissa taitavasti ja turvallisesti, mutta Golfissa se sallii hieman enemmän varsinkin vetoluistoa, mistä on etua rata-ajossa.

Sport-asetuksellakaan Opelin alusta ei toimi aivan yhtä jämäkästi ja täsmällisesti kuin VW:ssä, vaan tuntuu olevan lähempänä perheautoa. Molempien autojen peruskäytös on kuitenkin hyvin johdonmukaista, tasapainoista ja yllätyksetöntä.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 15/05, s. 10-15)