Jenkkiautoilijoiden valinnat vaikuttavat bensiinin hintaan ehkä enemmän kuin mikään muu. Mutta mitä autoilevat jenkit itse ajattelevat bensiinin hinnasta. Sehän on Rapakon tuolla puolen tuntuvasti halvempaa kuin meillä Euroopassa. Amerikan miehemme kävi ruohonjuuritasolla tutkimassa tilannetta.

Asiat tiedetään jenkeissäkin parhaiten baarien raadeissa, joissa kaikkeen otetaan kantaa kuin Haaparannan nakkikioskilla. Kalifornialaisen Costa Mesan kaupungin pääkadun pubin raadille bensojen hintojen kohoaminen tosin selvisi vasta, kun paikallinen julkku kaarsi Ferrari Enzonsa ikkunan edessä olevan Arcon-bensa-aseman mittarille.

Ferrareihin pahasti lääpällään oleva, itse vanhentuneilla kilvillä varustetulla Volvolla ajava baarimikko puhui tapauksesta vieläkin. Autohullu Jay ”Leuka” Lenokin olisi asiasta leukaillut, jos vain olisi kuullut. Nyt bensan hintavitsit olivat lukuisia, mutta puisevia, niin kuin raadin mielestä yleensäkin.

Se oli kova juttu. Arcot tunnetaan halvan bensan asemina, joilla ferraristeja ei nähdä. Siinä vaiheessa raadissakin tajuttiin bensan kohonneen joillakin asemilla lähelle kolmen taalan gallonahintaa (0,62 euroa/l). Silloin elettiin huhtikuuta. Vuotta aikaisemmin menovesi oli maksanut tuskin kahtakaan.

Korkeimmillaan jenkeissä keväällä keskihinta hipoi 2,40 dollarin tasoa gallonalta eli puolen euron litrahintaa. Paikallisesti se oli maksanut jossain paljon enemmän, jossain vähän vähemmän. Toukokuussa hinta laski hieman, mutta kesällä se taas tavanmukaisesti nousee, kun tavaraa ostetaan enemmän. Mutta hetkelliset vaihtelut ovat merkityksettömiä, sillä yleisesti on jo tajuttu, että bensan hinta tulee kallistumaan aikaisempaa nopeammin ja ounasteltua enemmän.

Jo kevään hintaa raadissa pidettiin kovana. Muisteltiin Yhdysvaltain öljy-yhtiöiden vuonna 1980 järjestämän bensakriisin aikana gallonan hinnan käväisseen ensi kerran dollarin maagisen rajan yläpuolella. Huomioitiin myös, että niistä ajoista kuuden tölkin Budweiser-pakkaus on noussut 215 prosenttia, mutta bensiini vain 190.

Nykyään bensa on parikymmentä senttiä litralta halvempaa kuin Coca-Cola. Hintasuhde on sama Suomessa bensiinin korkeasta verotuksesta huolimatta.

Bensan hintojen kohoaminen on raadin mielestä presidentti George W. Bushin aiheuttama, ja siksi kotimainen juttu. Lentokenttäkeikkoja heittänyt taksikuski sentään tiesi Euroopassa bensan hinnan olevan niin korkean, ettei jenkkiläisillä pitäisi olla valittamista. Kertoi myös pomonsa tekevän isoa tiliä kyytimaksun bensalisän avulla, sillä jo yksin korotus kattaa enemmän kuin pirssin bensakulut. Kuskille sen sijaan ei jää tippiä entisenkään vertaa.

Raadin irlantilaisjäsen, sairaslomalla oleva ammattityötön, ei piittaa bensan hinnasta, sillä Irlannissa se olisi kuitenkin kalliimpaa. Hän ajelee perheen isolla uudella V8-moottorisella Chevy-pakulla kodin, lasten koulun ja kaupan väliä. Vaimo käy töissä ja maksaa kahden auton viulut.

Automyyjä panetteli Bushia, koskei tämä ollut ryhtynyt hyödyntämään USA:n omia öljyvaroja. Sattumalta samaan aikaan presidentti vaati senaattia hyväksymään uuden energialain. Sen osana on USA:n oman öljyntuotannon lisääminen arktisen Alaskan koskemattomien esiintymien avulla.

Bushin esitystä automyyjä ei sattunut huomaamaan, koska ei lue lehtiä. Ei silti, ei hän ole äänestänytkään 20 vuoteen. Yhdellä äänellä ei kuulemma 300 miljoonan muun joukossa maailmaa paranneta. Mikään ei muuttuisi.

Taksikuski oli samaa mieltä.

Valkoinen talo vastaa

Valkoisessa talossa on paneuduttu polttoaineen kustannusongelmaan, joka presidentin jees-naisen, ulkoministeri Condoleezza Ricen mukaan ei suinkaan johdu USA:n tuhlailusta, vaan Intian ja Kiinan odottamattoman paljon lisääntyneestä energiankulutuksesta.

Teksasilaisena entisenä öljymiehenä Bush ei ole unohtanut omiaan, öljy-yhtiöitä. Arktisen öljyn poraamisen lisäksi rahaa on luvassa muun muassa öljy-, kaasu-, hiili- ja atomivoiman tuotannon tutkimiseen ja elvyttämiseen. Vastustajien mielestä laki ei vähentäisi tippaakaan jenkkien riippuvuutta tuontiöljystä, eivätkä toimet vaikuttaisi kuluttajahintoihin Yhdysvalloissa ainakaan kuuteen vuoteen.

Bush sanoo, että nykyiset korkeat polttoaineenhinnat Yhdysvalloissa johtuvat kymmenien vuosien kehityksestä. Esimerkiksi 20 vuotta sitten Yhdysvaltain öljynjalostamoissa käytettiin 75 prosenttia kotimaista öljyä, kun osuus on tänään vain 35 prosenttia.

Prosentit kätkevät mukavasti kulutuksen määrän ja totuuden, että kuusi prosenttia maapallon väestöstä käyttää vuotuisesta energiankulutuksesta 30 prosenttia. Paljonko öljyvaroja on kaikkiaan jäljellä ja kenellä, on sitten toinen asia ja eri väittelyn aihe. Niin kuin sekin, ovatko jenkkien polttoainehinnat korkeat, kuten presidentti väittää.

Senaatin käsittelyyn heinäkuussa ehtivän lakiehdotuksen säästösuunnitelmiin kuuluu miljardien dollareiden verohelpotuksia ja erilaisten otsikoiden alla piirreltyjä taloudellisia huojennuksia öljy- ja energiayhtiöille. Välittömiin ja tärkeisiin Bushin käytännön toimiin kuului kesäajan pidentäminen kahdella kuukaudella, ja parin tuhannen dollarin verohelpotus aurinkoenergiaa käyttäville ja lämpöeristystään parantaville kotitalouksille.

Sen sijaan Bush ei ole viime aikoina puuttunut saasteisiin eikä rapakon takana kotiloasteella olevaan jätteiden lajittelemiseen ja kierrättämiseen. Se ei kai ole ollut poliittisesti sovelias asiayhteys, kun äänestäjiäkään ei enää tarvitse kalastella. Demokraatit ja liberaalit hoitakoot vihreät asiat.

Virginiassa presidentti kehui soijapavuista tehtyä dieselöljyä – biopolttoainetta siis – Yhdysvaltain lupaavimmaksi tulevaisuuden vaihtoehtoenergiaksi. Bushin aikaisempi lempiprojekti, polttokenno, sai väistyä poliittisen tarkoituksenmukaisuuden edessä. Politiikolle ei ole tärkeintä mitä sanoo, vaan mitä missäkin sanoo.

Keväällä senaattiin menneen lakiesityksen saattopuheeseen kuului tietysti uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottamista kannustava osa. Siemen lähti itämään, mutta tietäjät tulivat itäiseltä maalta. Pian sen jälkeen nimittäin Toyota ilmoitti auttavansa luottokelpoisuudeltaan roskayhtiöiden joukkoon Fordin lailla luokiteltua General Motorsia hybridi- ja polttokennotekniikan kehittämisessä ja tuotannossa.

Kenties Amerikan autoteollisuus pystyy nousemaan jaloilleen japanilaisten avulla ilman, että Toyotan tarvitsee ostaa General Motorsin raunioita, vaikka ajatus sinänsä olisikin kiinnostava.

Tankin mukaan

Costa Mesan raatiin kuuluva lasikauppias ajaa avo-Mersulla. Kun tankki tyhjenee, hän tankkaa ja maksaa saman 50 taalaa (39 euroa) joka toinen viikko, eikä bensa tunnu kalliilta. Vaimolla on turvallinen iso tila-auto kauppakärrynä, ja tallissa pari 1960-luvun urheiluautoa naatiskelua varten.

Lasikauppiaan myyntiedustaja ajaa tuhat kilometriä viikossa ja joutuu tankkaamaan firman Fordin ainakin kahdesti. Ford syö paljon, lasikauppias toteaa kuittien lukumäärää katsellessaan ajattelematta, että renki ajaa enemmän kuin isäntä.

Laskutapa on jenkille tyypillinen. Kulutus lasketaan käytännöllisyyden mukaan, eli paljonko tankkaaminen maksaa ja kuinka usein joudutaan poikkeamaan mittarilla. Matematiikka on yksinkertainen. Yksi kerta viikossa on siedettävä, kaksi tai useampi liian monta. Ollaan kuin jokaisessa autossa olisi yhtä suuri bensasäiliö, sillä gallonalla ajettujen mailien määrä on kuin korkeampaa matematiikkaa.

Suurten maastureiden ja henkilökuljetukseen muokattujen pakujen myynti on vähentynyt, mihin vaikuttanee tyypillisesti yli 50 euroa maksava kertatankkaus. Jopa amerikkalainen kokee sen kalliiksi.

Esimerkiksi Ford Explorer- ja Chevy TrailBlazer -katumaastureiden myynti putosi molempien osalta noin 24 prosenttia vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Fordin ja Chryslerin isojen avopakujen myynti on ollut noin kymmenen prosenttia viimevuotista jäljessä.

Hybridimallien myynti on puolestaan kasvanut, mutta ei kovin paljon. Toyota Priuksen lisäksi tarjolla on muitakin malleja. Viimeisten 17 kuukauden kuluessa on myyty noin 90 000 hybridiautoa. Ostajista kolmannes löytyy Kaliforniasta.

Toistaiseksi hybridimyynti ei siis suuremmin hetkauta 16–17 miljoonan ajoneuvon jenkkimarkkinoilla. Autokauppiaat vaahtoavat asiasta virkansa puolesta, mutta trendin perässä kulkevasta ostajasta juoruaa se, kun Priuksen vaihdokiksi tulee suurimman kaliiperin maasturi.

Ainakaan tavaratila tai kulkuominaisuudet eivät ole ostajalle tärkeimpiä ominaisuuksia, vaikka maasturi olikin tullut aikaisemmin hankittua. Naapureihin on tärkeää tehdä vaikutus vaikka oman mukavuuden tai lompakon kustannuksella.

Automyyjät opettelevat valistamaan ostajia (ja usein myös itseään) moottorivaihtoehtojen merkityksestä: V8 ei ole ainoa autuaaksi tekevä, vaikka kunnon moottorin kuutiotuumia, ja usein niiden ohella tarjolla olevia väljiä sisätiloja on vaikea korvata. Siinä riittää tiedottamisen työsarkaa kynnettäväksi.

Pumpuille barrikaadit

Costa Mesan raadin rokkari, piirikuntaa laajemmaltikin nähnyt Toothless Ruth -bändin poskisolisti ja näppäinmies Mark Weitz on käynyt äänestämässäkin. Hän on aidosti vihainen.

”Pitäisi panna pystyyn tutkimus, miksi kuluttajia aina potkitaan päähän. Ennen oli bensa-asemien välillä kunnon kilpailu. Ostajan kannatti hakea halvinta tarjousta. Nyt öljy-yhtiöt sopivat keskenään hinnat, eikä muutaman sentin hintaeron vuoksi kannata tehdä pumpuille barrikaadeja”, Mark sanoi.

”Bensan hinnat kyllä nousevat nopeasti öljyn maailmanmarkkinahintoja seuraillen, mutta laskevat hitaasti. Varma asia on, että öljy-yhtiöt tekevät sievoiset voitot.”

Entä autot?

”Amerikkalaisten usko autoon ei koskaan horju. Auto tarjoaa itsenäisyyttä, mahdollisuuteen kadota pitkän tien päässä häämöttävään horisonttiin, uuteen seikkailuun ja elämään. Villi ja vapaa tie kutsuu. Se on amerikkalaisille samaa kuin meri suomalaisissa tangoissa. Sen takana on jotain uutta ja salaperäistä. Sinne pitää päästä. Amerikkalainen käy tankkaamassa ja lähtee. En tiedä, miten suomalaisissa tangoissa se tehdään”, ihmetteli itse vuoden 1953 Willyksellä ajeleva Weitz.

(Tiivistelmä Jukka Sihvosen artikkelista TM 12/05, s. 42-44)