Hyvälle kotiteatterille tunnusomaista on vankka bassotoisto, jota harvoin saavutetaan ilman erillistä subwooferia. Subwooferista on usein iloa myös musiikin kuuntelussa, etenkin jos riittävän isoille pääkaiuttimille ei ole tilaa.

* Anthony Gallo * Audio Pro B1.36 * B&W ASW 300 * Dali Concept Sub * Elac SUB 111.2 ESP * Focal Cub2 * Infinity Beta SW-10 * JBL Northridge E 150 P * OR DSW10

Subwoofer eli matalabassokaiutin on tehty toistamaan vain hyvin matalia ääniä – tyypillisesti kuuloalueen kahta matalinta oktaavia eli taajuusaluetta 20–80 Hz. Vaikka matalin äänialue sisältää tunnelman kannalta tärkeää informaatiota niin useimmissa musiikkilajeissa kuin elokuvissakin, tavallisten kotikaiuttimien toistoalue ei ulotu näin alas.

Subwooferilla on kotikäytössä monta erinomaista ominaisuutta. Sen ansiosta varsinaiset kaiuttimet voidaan mitoittaa pienemmiksi, jolloin ne on helpompi asetella äänen kannalta edullisiin paikkoihin.Suhteellisen kookas subwoofer on puolestaan mahdollista sijoittaa melko vapaasti niin, että se häiritsee sisustusta mahdollisimman vähän. Samalla se voi toimia hyödyllisenä alustana tai laskutasona.

Jos huoneen bassotoisto on ongelmallinen, sitäkin voi yrittää parantaa subwooferin sijoituksella ja säädöillä. Mahdollisuus säätää basson taso muuhun äänialueeseen nähden on suuri etu etenkin kerrostalossa, jossa nimenomaan bassoäänet kulkeutuvat talon runkoon kiusaamaan naapureita. Hiljaisessa ilta- tai yökuuntelussa subwooferin voi kokonaan kytkeä pois, jotta naapurit eivät häiriinny.

Keräsimme vertailuun erillisten subwoofereiden ostetuimman ryhmän, joka rahassa merkitsee hintaluokkaa 300–500 euroa. Tätä halvempia subwoofereita ei oikeastaan ole erikseen tarjolla, vaan ne kuuluvat yleensä valmiisiin kaiutinsarjoihin.

Saimme vertailuun helposti kaksitoista osanottajaa. Tiheämmällä kammalla etsiminen olisi saattanut tuottaa vielä lisää testattavaa, mutta katsoimme täyden tusinan yleisimpiä merkkejä antavan hyvän kuvan siitä, mitä rahalla saa.

Kaikissa testin subwoofereissa on linjatasoiset tuloliitännät, mutta hiukan eri tavoin toteutettuna. Lähes kaikissa on linjaliitännät vasemmalle ja oikealle kanavalle, ja joissakin lisäksi erillinen lfe-tulo. Jos ääni tuodaan subwooferiin esivahvistimen linjalähdöstä, se sisältää koko äänialueen, mutta lfe-lähdöstä saatavaa signaalia on jo suodatettu valmiiksi.

Infinityssä ja JBL:ssä on kytkin, jolla valitaan tuloliitännäksi joko linja tai lfe. OR:ssä on vain yksi monotuloliitäntä, jonka käyttöohje kehottaa liittämään vahvistimen subwoofer-liitäntään.

Vertailun subwoofereissa on monenlaisia eroja. Joistakin lähtee enemmän ääntä kuin muista, ja toisten taajuustoisto ulottuu muita matalammalle. Kuuntelutestissä pantiin kuitenkin merkille se, että siirtelemällä subwooferia huoneessa ääneen saatiin paljon suurempia muutoksia kuin kaiutinta vaihtamalla.

Kun olosuhteet ovat suotuisat, melkein mikä tahansa vertailun subwoofereista voi kuulostaa todella hyvältä. Yhtä lailla voi tuntua siltä, ettei yksikään niistä integroidu muuhun ääneen, vaan aiheuttaa jatkuvia riitasointuja.

Subwooferin hankkiminen onkin vasta ensimmäinen askel. Parhaan liitäntätavan valinta, oikean paikan löytäminen huoneessa ja tasojen ja jakotaajuuksien säätäminen kohdalleen vaativat aikaa ja keskittymistä. Niinpä kiusaus on suuri vain kytkeä johdot kiinni, kääntää nupit puoleen väliin ja antaa soida.

(Tiivistelmä Henrik Weckströmin artikkelista TM 8/05, s. 142-150)