Taulutelevisiot valtaavat nopeasti isojen ja painavien kuvaputkien paikan olohuoneessa. Hinnat ovat laskeneet, laatu on parantunut ja yleisimmäksi kokoluokaksi on nousemassa 32 tuumaa. Nestekide- eli lcd-näytön erinomaisen erottelun myötä myös teräväpiirtotelevisio on alkanut kiinnostaa ostajia. Vaikka hdtv-lähetyksiä tulee toistaiseksi vain satelliitista, lähes kaikilla valmistajilla on jo hd ready -vaatimukset täyttäviä tv-malleja.

* Grundig Tharus 30 LXW 76-9520 Dolby * Hitachi 32LD7200 * JVC LT-32S60 * LG 32LP1R * Loewe Xelos A 32 DVB-T/C * Panasonic TX-32LX500 * Philips 32PF9966/10 * Samsung LE32M61 * Sony KLV-V32A10E

Vertailun 32-tuumaisten nestekidetelevisioiden hinnat asettuvat 2000 ja 2900 euron välille. Kun hankkii teräväpiirtolähetyksiin valmiin mallin, varmistaa samalla, että vastaanottimella voi katsoa kaikkia ohjelmia myös jatkossa.

Lcd-televisiossa liikkuvan kuvan toisto ei vieläkään yllä aivan parhaiden kuvaputkimallien tai plasmanäyttöjen tasolle. Nestekidetelevision kontrastintoisto ja kuvankirkkaus sen sijaan ylittävät selvästi kuvaputken vastaavat arvot. Parhaimmillaan lcd-näytön kirkkaus on vähintään kaksinkertainen ja kontrastisuhde yli nelinkertainen kuvaputkeen nähden.

Tämän vertailun ruuduissa on yleisimmin 1 366 x 768 kuvapistettä. Tavallinen tv-kuva koostuu vain 720 x 576 kuvapisteestä, ja jotta se voitaisiin näyttää lcd-ruudulla, siitä on ensin ”venytettävä” 1 366 x 786 kuvapisteen näyttökuva. Tätä kutsutaan ylöspäin skaalaamiseksi, eli heikomman erottelun kuvasta muodostetaan tarkempi kehittämällä kuvaan digitaalitekniikan keinoin ylimääräistä sisältöä. Myös sadan hertsin televisiossa ajallisesti puolet kuvasisällöstä on digitaalitekniikan tuottamaa.

Skaalainpiiriä tarvitaan myös sovitettaessa teräväpiirtoinen hdtv-signaali vastaamaan lcd-näytön pikselijakoa. Alaspäin skaalaaminen on helpompi toimenpide, sillä uutta kuvainformaatiota ei tarvitse nyhjäistä tyhjästä.

Kaikissa tapauksissa – ja varsinkin ylöspäin skaalattaessa – kuvaan ilmestyy digitaalisesta kuvankäsittelystä johtuvia niin sanottuja pikselivirheitä. Niitä näkee etenkin liikekohteiden ympärillä, ja ne lisäävät osaltaan näytön hitaan vasteajan aiheuttamaa liike-epäterävyyttä.

Television lähetysjärjestelmä on optimoitu kuvaputkinäytöille. Siksi eri harmaasävyjen tasoja on lcd- ja plasmapaneelin kuvassa korjattava. Muussa tapauksessa epälineaarinen valoisuustoisto aiheuttaa kuvan tummimpien tai vaaleimpien sävyjen sulautumista toisiinsa.

Paneelien sarjatuotannossa syntyy aina pieni määrä toimimattomia kuva-alkioita. Vertailun laitteista vain Grundigissa havaittiin yksi ja Sonyssa kaksi pimeää osapikseliä (punainen).

Usealta valmistajalta sisäänrakennetulla digivirittimellä varustettuja televisioita on piakkoin tulossa kokonainen mallisto. Tämän vertailun laiteista vain Loewessa on analogisen tv-virittimen lisäksi myös sekä maanpäälliseen (dvb-t) että kaapeliverkkoon (dvb-c) sopiva digiviritin. Philipsiin dvb-t-virittimen saa sadan euron lisähintaan.

Muihin digikuvan saa ainakin toistaiseksi vain erillisen digiboksin kautta. Jos kerran erillisen digi-tv-vastaanottimen joutuu joka tapauksessa hankkimaan, kannattaa harkita kiintolevyllä varustettua mallia.

Television käyttöönotto on helpottunut vuosien saatossa. Tässä ovat hyvänä apuna valikot, jotka ovat yhä useammin suomenkielisiä. Vain Hitachin ja LG:n kanssa on osattava englantia tai ruotsia. Kaikki verkossa näkyvät kanavat virittyvät automatiikan avulla omille muistipaikoilleen ja ne on useimmiten helppo järjestellä uudelleen. Muistipaikoille voi samalla antaa ohjelmatunnuksen, joka näkyy hetken ruudulla kanavanvaihdon yhteydessä.

Useimmin 32-tuumainen litteä näyttö sijoitetaan pöytätasolle. Jokaisessa onkin vakiovarusteena pöytäjalusta. Monessa tapauksessa laitteen takaa tulevat johtimet ja liitännät peitetään erillisellä muovipaneelilla, jolloin tv:n voi sijoittaa melko vapaasti myös näkyvämmälle paikalle.

Vain Philipsin pakkauksessa on vaihtoehtona seinäkiinnityssarja. Muihin sarjan saa lisävarusteena, mutta seinältä roikkuvat kaapelit saattavat pilata hienon yleisvaikutelman.

(Tiivistelmä Juha Nykäsen artikkelista TM 18/05, s. 50-60)