Mönkijät ovat tulleet liikenteeseen kanssakulkijoiden kummasteltaviksi. Epätietoisuutta on myös mönkijän asemasta liikenteessä, oikeuksista ja velvollisuuksista. Ovatko kyseiset ajoneuvot ominaisuuksiltaan liikennekelpoisia? Otimme laitteista selvää niin mittauksilla kuin käytännön ajokokeilla.

* Aeon 200 Sport * Bombardier Rally 200 * Kymco KXR 250 * Linhai ATV 260 2X4 * Polaris Trail Boss 330 * Sachs Quad 4Rock 250 * Yamaha Rapror YFM 350

Alun perin maasto- ja hyötykäyttöön suunniteltuja kulkuneuvoja muokataan nyt liikennekelpoisiksi hyötyajo- ja ajelupeleiksi. Vertailun aikana ennakkoasenteet muokkaantuivat, ja käsitys uudesta ajoneuvoluokasta selkeytyi. Räikeimmin tuli ilmi ajopelien keskeneräisyys liikenteeseen.

Verailun lähtökohtana oli koota edustava joukko ajelupelejä, eikä niinkään liikenteeseen hyväksyttyjä työkoneita, joten kaikki ovat takavetoisia. Vertailuryhmäämme mahtui silti ajokkeja kategorian laidasta laitaan. Joukossa on selvästi työjuhtamaisia ajokkeja, kuten Linhai, Polaris ja Bombardier, josta jatkossa käytetään yhtiön virallista minilyhennettä Brp, sekä urheilullisilta vaikuttavat Aeon, Kymco ja Sachs että suoraan tuotantocrossarista kesytetty Yamaha.

Moottorit ovat voittopuolisesti yksisylinterisiä ja nelitahtisia. Ainoan poikkeuksen tekee Sachs kaksisylinterisellä moottorillaan. Vertailuryhmässä moottorien iskutilavuudet vaihtelevat Brp:n 176:sta Yamahan 349 cm&³3;:iin. Pyrimme pitämään myös iskutilavuudet sellaisissa rajoissa, että moottorien tehoja ei olisi tarpeettomasti kuristettu. Liikennemönkijän suurin sallittu tehohan on 15 kilowattia.

Vertailuryhmän voimansiirroissa automaattikytkimet ja variaattorit ovat vallalla, mutta poikkeuksen tekevät Sachs 5-vaihteisella ja Yamaha 6-vaihteisella moottoripyörämäisillä vaihteistoillaan ja kytkinkahvoillaan. Kaikissa on toisiovetona ketjuveto lukuun ottamatta Linhaita, jossa on kardaani ja kulmavaihde.

Kaikissa mönkijöissä on tuiki tarpeellinen peruutusvaihde, joka on pääsääntöisesti eteen-vapaa-taakse-ajoaluevalitsin. Linhaissa on lisäksi hitaan ajon vaihe esimerkiksi raskaampia työtehtäviä ajatellen. Sachsissa on poikkeavasti suunnanvaihdin takanavassa.

Seitsemän ajokin joukosta löytyy ilahduttavia piirteitä ja vakavia puutteita. Ensimmäisenä puikkoihin pääsevä voi havaita liikennemönkijän ajo-ominaisuuksien yllättävyyden ja epätasapainon. Kaarrekäytös on useissa yllättävä tai jopa säikyttävä. Näillä laitteilla perusteellinen tutustuminen ajokin käytökseen suljetulla alueella on suotavaa ennen soluttautumista yleisen liikenteen sekaan.

TM-valomittausten uusin aluevaltaus on tieliikenteeseen hyväksytyt ”katumönkijät”. Niillä saa ajaa tiekohtaisten nopeusrajoitusten mukaan, ja vertailuryhmän nopeimpien mitatut huippunopeudet ylittävätkin yleisnopeusrajoituksen (80 km/h). Koska niiden eteneminen ei ole mitenkään väkinäistä, niillä todennäköisesti myös ajetaan muun liikenteen mukaan. Tämän mukaan ajovalojen arvostelu pitää olla lähempänä normaaleja autoja kuin esimerkiksi valoiltaan hyviksi havaittuja mopoautoja (TM 10/04).

Kaikille on yhteisenä nimittäjänä heikkotehoiset polttimot. Neljässä oli HS1-halogeenipolttimot, jotka ovat ulkonaiselta rakenteeltaan identtiset H4:n kanssa. Muiden polttimot ovat tuttuja lähinnä museoajoneuvojen harrastajille. Hehkulankainen S2-polttimo on sentään 35/35-wattinen, mutta Polariksen S1 on vain 25/25 W:n tehollaan verrattavissa jarruvalopolttimoon.

Näistä lähtökohdista ei kovin kirkkaita mittaustuloksia ollut edes odotettavissa. Kokonaisuutena katumönkijöiden valot todettiinkin surkeiksi. Hämmästyttävintä on se, että valmistajat, saati maahantuontiporras, eivät ole havainneet näinkään selkeää puutetta.

Kaikissa ajokeissa jarrut vaikuttavat laadukkailta ja päteviltä, mutta toteutus ja jarrujen säätö ajoneuvoon on vielä hakusessa. Hidastuvuuteen vaikuttaa ratkaisevasti myös mönkijän rengastus. Karkeakuvioinen maastorengas ei toimi asfaltilla. Suositetut rengaspaineet eivät tuntuneet liikenteeseen tutkituilta tai niitä ei ollut lainkaan ilmoitettu. Lisäksi esimerkiksi Linhain kohdalla hidastuvuus on joukon keskitasoa, mutta jarrujen käyttö vaatii kohtuuttomasti voiman käyttöä.

Liikennemönkijöiden ajo-ominaisuuksia tulisi parantaa roimasti, etenkin urheilullisten katumallien, joista Aeon, Kymco ja Sachs ovat hyviä esimerkkejä. Ne ovat kuin hiukan kasvatettuja mopomönkijöitä. Kapeus ja korkeus jättävät nopeaan kaarreajoon tasapainottomuuden tuntua. Lisäksi niissä ilmenee yllättäviä ohjautuvuuden muutoksia ajokin kallistuessa kaarreajossa.

Vertailun arvosteluasteikko on uuden ajoneuvoluokan takia vaativan tiukka. Jo ensituntumalla tuli testiryhmälle selväksi, että ollaan tekemisissä liikenteeseen jopa vaarallisen keskeneräisten kulkuneuvojen kanssa. Valmistajista vanhimmilla konkareilla on maastomönkijäkokemuksen perusteella useimmat asiat kunnossa myös liikenteessä, mutta tieliikennesäännökset ja tieliikenneolot ovat niillekin uusi ulottuvuus. Jostain syystä uudemmat tulokkaat, jotka ovat lähteneet suunnittelemaan ajokkia suoraan kadulle, eivät ole onnistuneet senkään vertaa. Ajoneuvoluokan suurimmat puutteet löytyvät ajokäytöksestä, ajovaloista, jarrujen toiminnasta käytännössä, rengastuksesta ja valmistajakohtaisesta hallintalaitteiden sijoittelusta.

(Tiivistelmä Markku Lindellin artikkelista TM 18/05, s. 140-150)