Eläinten liikkeitä jäljittelevä bioniikka on jälleen tutkinut lepakon lentoa. Tuloksena on lepakkorobotti.

Tekniikan Maailma uutisoi vuosi sitten kalifornialaisesta lepakkorobotista. Sen kehittämiseen käytettiin yhdeksää lepakon siipien liikkuvuuteen vaikuttavista 40 nivelestä.

Teollisuusautomaatioyritys Festolle ei ole riittänyt luonnollisen lepakon 40 niveltä. Yhtiö kertoo, että heidän lepakkorobottinsa on neulottu kasaan noin 45 000 pisteestä. Näin siivistä on saatu kevyet ja kestävät.

Aiheesta uutisoi Popular Mechanics.

Bionic Flying Fox (”Bioninen lentäväkoira”) lentää hammasrattaiden ja moottorien ohjaamana. Nimessä ”flying fox” viittaa maailman suurimpiin, trooppisissa ja subtrooppisissa ympäristöissä eläviin hedelmälepakoihin, joita suomeksi kutsutaan lentäviksikoiriksi.

Robotilla on lepakkotarkoitukseen kehitellyt kalvosiivet. Robottilepakko hyödyntää koneoppimista ja pystyy suunnistamaan osittain itsenäisesti, ainakin määritellyssä tilassa.

Valmistajan mukaan ihmistä tarvitaan lepakon lentoon lähettämiseen ja laskeutumiseen. Lennon aikana sen liikkeitä seuraa kaksi infrapunakameraa, jotka seuraavat robotin lentoa.