Mitä yhteistä on rullalautailijalla ja tv-dokumentissa esiintyvällä eläkeläisellä? Molempia kuvataan samanlaisella videokameralla. Digitaalitekniikan ansiosta ammattitason kuvanlaatu on mahdollista saavuttaa harrastajan kukkarolle sopivalla kalustolla. Niinpä tämän vertailun kameroita näkee yhtä hyvin skeittirampin juurella kuin tv-kuvaajien käsissä.

* JVC GY-DV300 * Panasonic AG-DVC30 * Sony DSR-PDX10P

Vertailun MiniDV-kolmikko asettuu samaan hintaluokkaan tuhannen euron tarkkuudella. Vaikka kamerat hintansa puolesta kilpailevatkin samoista ostajista, niiden rakenteessa ja toiminnassa on silti merkittäviäkin eroja.

JVC on joukon kookkain ja Sony selvästi pienin. Niinpä se ole kaikissa tilanteissa yhtä kätevä käsiteltävä kuin kaksi suurempaa kameraa. Lisäksi Sonysta puuttuu kahva, josta kameran voi laskea sammakkoperspektiiviin ilman ylimääräistä kurottelua. Koska kahvaa ei ole, alaviistosta kuvaaminen voi osoittautua hankalaksi etenkin liikkuvaa kohdetta seurattaessa.

Kantokahvaan on JVC:ssä sijoitettu toinen nauhoituspainike, mitä kuvaajamme pitivät erinomaisena ratkaisuna. Panasonicissa vastaava painike on kohtuullisen hyvällä paikalla kameran rungossa, mutta Sonysta se puuttuu kokonaan. Panasonicista kahvan voi irrottaa kuljetuksen ajaksi, jolloin kamera vie vähemmän tilaa.

Vertailun laitteiden perhekameroita korkeampi hinta johtuu osittain siitä, että niiden on kestettävä kovaakin käyttöä. Panasonic ja Sony ovat rakenteeltaan tukevia, mutta JVC:n ohut muovikuori ei herätä luottamusta. JVC on myös selvästi etupainoinen, joten siitä ei saa tukevaa otetta. Niinpä kuvauskäsi väsyy tavallista nopeammin.

Kaikissa kolmessa kamerassa on etsin sekä kääntyvä värillinen nestekidenäyttö, josta kohdetta voi tarkkailla esimerkiksi erikoisia kuvakulmia käytettäessä. JVC:ssä näyttö on vain 2,5-tuumainen ja kahdessa muussa 3,5-tuumainen.

Sonyn paneeli toimii samalla kosketusnäyttönä, josta kameran asetuksia voi muuttaa. Näytön symboleja painetaan peukalolla, ja ne vaihtuvat aina käytettävän toiminnon mukaan. Samalla tekniikalla voi myös käydä asettamassa tarkennuksen tai valotuksen mittauspisteen haluttuun kohtaan kuva-alaa.

Kameran kyljestä avautuvaa kuvaruutua ei yleensä voi käyttää kirkkaassa päivänvalossa, ja kuvan tarkentaminen onnistuu sekin yleensä helpommin etsimen kautta. Lisäksi kuvaaminen on käsivaralla etsimen kautta vakaampaa kuin näyttöä katsellen, joten etsimen laatuun kannattaa tällaisessa kamerassa kiinnittää suurempaa huomiota kuin näyttöön.

Vaikka vertailun kameroiden käsisäätömahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin perhekameroissa, säätimien tuntuma ja toiminta ei kaikilta osin yllä kalliimman ammattilaiskaluston tasolle.

Tosiharrastajan videokameran tärkein toiminto heti tarkennuksen ja valotussäädön jälkeen on varmasti valkotasapainon asetus. Vaikka automatiikka toimisikin tyydyttävästi, vaativa kuvaaja säätää ja lukitsee kameran valkotasapainon aina, kun kuvauspaikka, kohde tai valaistusolosuhteet muuttuvat.

Panasonic ja Sony säätävät valkotasapainon kohdalleen näppäimen painalluksella, mutta JVC:ssä asetus on kätketty valikkojen uumeniin. Eikä siinä kaikki, sillä JVC:n valikot ovat myös tavallista hankalampia käyttää.

Tutkimme kameroiden virrankulutusta kiinnittämällä niihin 1,6 Ah:n perusakut ja panemalla ne kuvaamaan samaa kohdetta täysautomatiikka ja nestekidenäyttö kytkettynä. Näissä olosuhteissa Panasonic toimii yli kaksi tuntia (125 min), JVC jaksaa käydä vajaat puolitoista tuntia (86 min), ja Sonyn hieman muita pienempi 1,5 Ah:n akku hyytyy tunnin ja vartin päästä (75 min).

Kuvanlaadultaan joukon parhaaksi nousee JVC. Erottelu on erinomainen, eikä kuvassa näy häiritsevässä määrin mustavalkokohinaa. Panasonic ui kuvanlaadun osalta aivan JVC:n vanavedessä, mutta Sonyn kuva on jo silminnähden pehmeämpi.

(Tiivistelmä Markus Pentikäisen ja Harri Slipin artikkelista TM 12/2004, s. 44-52)