Volkswagenia vuosina 1993–2015 johtaneella tohtori Ferdinand Piechillä oli kaksi hurjaa päämäärää. Ensinnäkin hän halusi valmistaa edustusauton, joka voisi kilpailla Mercedes-Benzin S-sarjan ja kumppaneiden kanssa luokan herruudesta. Sitä varten rakennettiin Dresdeniin tehdas, jossa lasiseinien läpi saattoi katsella autojen valmistumista lähes kliinisissä olosuhteissa.

Volkswagen Phaeton oli todella hieno auto, ja monin osin jopa upeampi kuin kilpailijansa. Mutta se oli kuitenkin Volkswagen. Niinpä vain harvat hyväksyivät sen todelliseksi huippuluokan edustusautoksi.

Taloudellisesti projekti oli katastrofi, sillä vuodesta 2002 alkaen Phaetonia valmistettiin neljäntoista vuoden aikana vain 84 325 kappaletta. Vahvistamattomien tietojen mukaan jokainen auto aiheutti Volkswagenille yli kaksikymmentätuhatta euroa tappiota.

Toinen autojen kehitystyöhön perehtyneen insinöörikoulutuksen saaneen Piechin haave oli auto, jonka kulutus on vain litra sadalla. Sellaisenkin hänen suunnittelijansa saivat valmistettua ja XL1 esiteltiin vuonna ensin koemallina vuonna 2009 ja neljä vuotta myöhemmin tuotantomallina.

Auton kehityksessä oikeastaan ainoa päämäärä oli äärimmäisen pieni kulutus. Tuloksena oli erittäin kevyt ja aerodynaaminen auto, jonka voimanlähde käytti energian tarkkaan hyväkseen. Niinpä yhdistetty kulutus oli ainoastaan 0,9 litraa sadalla ja hiilidioksidipäästö 21 g/km.

Volkswagen XL1 painoi vain 795 kiloa, sillä siinä käytettiin kevyitä ja kalliita materiaaleja. Kori oli hiilikuitua, vanteet magnesiumia, jousituksen osat alumiinia ja kaiken kruunuksi autossa oli hiilikuitujarrut. Korin ilmanvastuskerroin oli vain 0,189, mihin ei ole vieläkään ylletty tuotantoautoissa.

Voimanlähteenä oli 0,8-litraisen kaksisylinterisen dieselin ja sähkömoottorin yhdistelmä. Ne kehittivät yhteensä 58 kilowattia. Koska auto oli kevyt ja aerodynaaminen tuokin voima riitti kiihdyttämään sen nollasta sataan 12,7 sekunnissa ja XL1 saavutti 160 km/h huippunopeuden.

Kuten numerotiedot kertovat, kyseessä on upea auto, mutta se jäi todelliseksi harvinaisuudeksi. Volkswagen päätti nimittäin valmistaa niitä ainoastaan 250 kappaletta, jotka kaikki myytiin Euroopassa. Vain kolmekymmentä noista aikanaan 111 000 euron hintaisista autoista vietiin Iso-Britanniaan.

Yksi niistä on myynnissä Silvestone Auctionsin huutokaupassa Birminghamissa marraskuun 11. päivänä ja sen hinnan uskotaan yhtä korkealle kuin uutena. Harvinaisuuden lisäksi hurja hinta perustuu siihen, että tällä yksilöllä on ajettu ainoastaan 79 mailia eli vähän toistasataa kilometriä. Lisäksi XL1 on niin harvinainen, että sitä voi pitää sijoituksena, jonka arvo vain kasvaa ajan mittaan.

Kuvat: Silverstone Auctions