Varsinaisten maastoautojen alapuolelle on viime vuosien aikana syntynyt uusi, niin sanottujen katumaasturien autoluokka. Näiden autojen ostajia eivät todelliset, kovan luokan maasto-ominaisuudet juuri kiinnosta. Paljon tärkeämpää on esimerkiksi ajamisen mukavuus ja helppous, tai vaikkapa sisätilojen muunneltavuus.

Honda CR-V 2,0 i-VTEC ESX

Hyundai Santa Fe 2,4 GLS

Land Rover Freelander 1,8 GS

Nissan X-Trail 2,0 Sport 4×4

Toyota RAV4 2,0 VVT-i 4WD

Mainosmateriaalin perusteella katumaastureita ostavat ennen kaikkea nuoret ja nuorekkaat, aktiiviset ihmiset, jotka tarvitsevat autoa lähinnä kiitäessään harrastuksesta toiseen. Osan ostajista kohdalla näin varmasti onkin, mutta luultavasti katumaasturit vetoavat paljon laajempaankin joukkoon. Eikä mikään ihme, kun miettii näiden autojen etuja. Tavallista suurempi korkeus parantaa näkyvyyttä, nelivetoisuus rauhoittaa varsinkin talvella sekä menoa että mieltä, sisällä on paljon tilaa sekä ihmisille että tavaroille, ja silti ajettavuus on hyvin henkilöautomainen ja helppo.

Mistä katumaasturin sitten erottaa? Tekniikan Maailman toimituksessa olemme tottuneet kutsumaan katumaastureiksi autoja, joita yhdistää maastoautomainen ulkomuoto ja vähintään kytkeytyvä neliveto, mutta silti alennusvaihteeton voimansiirto. Tämä ei tietenkään ole mikään virallinen määritelmä, ja myös luokan ulkopuolelle jää näin pyörimään muutamia varsin samantyyppisiä ja varmasti osin samoista ostajista kilvoittelevia autoja. Vertailuryhmän kokoamisen ohjenuoraksi otimme tällä kertaa noin 35 000-40 000 euron hintaluokan. Nissan meni tuosta hieman pitkäksi, ja Land Rover jäi pykälän muita edullisemmaksi, mutta muuten hajonta hinnoissa oli ryhmän sisällä varsin pientä.

Katumaastureiden perusfilosofiaan kuuluu itsekantava kori, toisin sanoen erillistä tikapuurunkoa ei näissä autoissa ole. Ryhmämme autojen alusta- ja jousitusratkaisut ovatkin Land Roveria lukuun ottamatta keskenään lähes kuin yhdestä puusta veistetyt. Nelivetoratkaisuja löytyy moneen lähtöön. Jarrut ovat luonnollisesti kaikissa lukkiutumatonta lajia, ja ohjausratkaisuna on tehostettu hammastanko. Jarruvoima jaetaan kaikissa autoissa pyörille elektronisesti, lisäksi Hondassa ja Nissanissa on myös hätäjarrutustehostin. Land Roverin vetoluistonestojärjestelmä on ryhmän ainoa.

Katumaasturit eivät ole keskenään yhtä samankaltaisia kuin vaikkapa pienet perheautot. Eroja on reilusti niin ulkomitoissa, kantavuudessa kuin sisätilojen mitoituksessakin. Suunnittelufilosofiat ovat poikenneet toisistaan huomattavasti. Katumaasturit viihtyvät nimensä mukaisesti hyvin kaupungissa. Korkea ajoasento, mutta muuten henkilöautomaiset ulkomitat ja kevyet hallintalaitteet tekevät ajamisesta useimmissa tapauksissa helppoa. Ulos kaupungista lähdettäessä ei näistä autoista voi yhtäkään kehua loistavaksi. Lähtökohta katumaasturin ostajalle on yleensä se, että vaikein maastohaaste on mökkitie tai lumivalli parkkiruudun edessä. Maastoon näitä autoja ei ole myöskään ehkä Land Roveria lukuun ottamatta tarkoitettu, mistä kertoo jo tasauspyörästön lukkojen ja alennusvaihteiden puuttuminen. Myös välitykset ovat lähes kaikissa liian pitkät todelliseen maastoajoon.

(Tiivistelmä Jani Kajanderin artikkelista TM 17/02, s. 106-119)